Mikko Huotari: Rahan anatomia. Kadonnutta arvoa etsimässä (Tammi 2026). 339 s.
Rahaa on vähän, mutta aina sitä pitää vähän ollakin, kuuluu tavallisen tallaajan elämänrealiteettinen tokaisu.
Raha on fyysinen ja digitaalinen vaihdannan väline, työn ja monen muun asian ja joillakin ihmisarvostuksen mittari. Se kulkee monella nimellä valuuttana. Se pitää hengissä.
Se on monimutkaisten yhteiskuntien välttämätön liukaste ja moraalinen ja poliittinen kysymys. Sitä voi olla liikkeellä liikaa, tai liian vähän. Sitä voi tempaista tyhjästä (velka).
Sillä saa aikaan hyvää ja pahaa. Raha on luottamusta ja sopimus. Vallan tavoin se voi sokaista.
Rahaa tarvitsee viimeistään silloin, kun vanhemmat eivät enää syystä tai toisesta rahoita lastensa tekemisiä. Monelle lapselle karu tosiasia paljastuu varhain. On itsekin ansaittava rahaa.
Taloustoimittaja Mikko Huotarin käsissä – siis kirjoittamassaan kirjassa – rahan historia ja nykypäivä, monimuotoisuus ja merkitys avautuvat lukijalle mainiosti ymmärrettävänä tietokirjana.
Se ei anna besserwissermäisiä kymmentä vinkkiä vaurastumiseen.
Huotari aloittaa rahan historiasta, niin fyysisenä maksuvälineenä (erilaisista kapistuksista kryptoon) kuin roolissa yhteiskuntien rakentajana.
Hän kuvaa, kuinka valtiot ja yhteiskunnat käyttävät rahaa, ja miten ne sitä saavat ja käyttävät.
Lama ja raha
Raha voi olla ajamassa ahdinkoon yksilön ja kokonaisen maan. Huotarin pohtima Suomen 1990-luvun lama oli monen asian summa, mutta rahalla ja sen irti päästetyillä liikkeillä oli vahva osuutensa.
Erityisen syvälle hän ei teemoissaan sukella, aiheen laajuus ja luettavuus ei sitä salli, mutta muun muassa moderneja talousteorioita ja -ajattelua hän kuvaa selkeästi.
Samoin hän avaa rahaan ja taloudelliseen toimintaan liittyviä moderneja filosofioita, etiikkaa ja periaatteita, joista vaikkapa yritysten on joskus vaikea pitää kiinni (vastuullisuus, ilmasto, sosiaalinen oikeudenmukaisuus). Firmojen kun on ensisijaisesti tuotettava voittoa.
Huotari on haastatellut useita alan asiantuntijoita.
Eläkkeet, naisen euro ja aserahat
Työeläkevakuuttajat Telan johdosta pois jäävä Suvi-Anne Siimes, entinen kansanedustaja ja valtiovarainministeri, pohtii jälleen kerran riitelyn ja ansaintajupinan kohteina olevia eläkkeitä, niiden kerryttämistä, ja maksamisen vaikutuksia. Samalla Huotari tuo ilmi meikäläisen eläkejärjestelmän omalakisuutensa.
Huotari myös kirjoittaa niin sitkeästi olemassa olevasta "naisen eurosta" kuin sotimisen mukanaan tuomasta turvattomuudesta. Turvallisuus horjuu nyt erityisesti pitkän rauhan ajan Euroopassa – eri puolilla maailmaa väkivalta on valitettavan tuttua.
Aseet ja muut järjestelmät sotilaineen tarvitsevat tietysti rahaa.
Globaalia ovat ilmaston lämpeneminen ja luontokato.
Näistä jälkimmäistä on mahdoton torjua, koska on paljon muutakin kuin hiilidioksidipäästöt.
"Monimuotoisuuden kohdalla pitäisi olla hinta monille muille päästöille, lyijylle, fosforille, typelle ja niin edelleen", sanoo Aalto-yliopiston ympäristö- ja luonnonvarataloustieteen dosentti Anni Huhtala.
Tästä ovat oravannahkavitsit kaukana.
Ja jos on rakkaus kaikista suurin, suurta on myös ahneus.
Raha voi olla toteemi, jumala, uskonto, sairaus, pakkomielle. Päämäärä sinänsä, ei väline. Kitsas upporikas on sarjakuvissa, kirjallisuudessa, elokuvissa ja kansan suussa klassinen vihattu arkkityyppi.
Tässä kirjassa sellaista edustaa yhdysvaltalainen pyramidihuijari Bernie Madoff, joka lopulta tuomittiin 150 vuodeksi vankilaan, ja kuoli kaltereiden takana.
Kullekin ansionsa mukaan – ainakin joskus.