Anssi Kela teki länsiuusmaalaisesta pikkutaajamasta maamerkin suomalaiseen populaarikulttuuriin sekä aikakapselin vuoteen 2001, kirjoittaa MTV Uutisten toimittaja Visa Högmander.
Neljännesvuosisata. Pekka ja Susi -yhtyeen laulaja-basistina 1990-luvulla tunnetuksi tulleen Anssi Kelan debyyttisooloalbumi Nummela julkaistiin päivälleen 25 vuotta sitten, 2. maaliskuuta 2001.
Nummela kuulosti samaan aikaan hitikkäältä, mullistavalta ja uskottavalta – ja tätä kaikkea ja varmasti paljon muutakin se oli valtavan monelle musiikkia kuluttavalle suomalaiselle.
Albumi oli julkaisuvuotensa myydyin kotimainen levy, josta tuli yksi Suomen kautta aikojen myydyimmistä pitkäsoitoista noin 160 000 kappaleen myynnillään.
Anssi Kelan esikoissoololevyssä oli olennaisinta se, että mies loi Rockin SM-kisat 1993 voittaneen Pekka ja Susi -yhtyeen taipaleen katkettua nahkansa kokonaan uudelleen. Perinteisempi suomirock-ilmaisu vaihtui omaehtoiseen ja kotikutoiseen laulaja-lauluntekijyyteen, jollaiselle oli tilausta.
Nummelalla Kela asetti kaikki ehdot: hän äänitti ja soitti leijonanosan instrumenteista itse ja erityinen asema levyn lauluissa oli sanoituksilla. Tarina oli kaiken a ja o. Radioasemille mittatilaustyönä tuotettu ylikomporessoitu ja täyteen tuupattu äänikuva loisti poissaolollaan – ja erottui kirkkaasti edukseen.
Vielä 25 vuotta myöhemmin Anssi Kelan lauluääni albumilla on syvä ja sielukas – kun mies laulaa matalista sävellajeista. Myöhemmillä levyillään hän laulaa korkeammalta, mutta ei se vaan ole sama juttu. Esimerkiksi muutaman vuoden takaisen Ilves-hitin kertosäe ei korkealta kulkevan melodian myötä tunnu oikein miltään.
Tämä ei ole vain Anssi Kela -sidonnainen asia: esimerkiksi Suomen tämän vuoden euroviisuedustajaksi Linda Lampeniuksen kilpailukappaleen solistina äänestetyn Pete Parkkosen laulu Liekinheitin-biisissä kuulostaa takakireältä ja pakotetulta, kun Parkkonen laulaa korkealta.
Takaisin Nummelaan: 25 vuoden iän saavuttaneen levyn merkitys on huomattu vuosien saatossa myös Vihdin kunnassa, jonka päätaajama Nummela on.
Kela on saanut Vihti-mitalin vuonna 2011, Vihdin pöytäviirin vuonna 2018 ja oman puun Nummelan keskustassa sijaitsevaan Menestyjien puistoon vuonna 2020. Paikallislehti Vihdin Uutisten haastattelussa vuonna 2021 Kela kertoi saaneensa Nummelan julkaisuvuonna myös 500 markan stipendin.
Nummelan pesäpallostadionilla kesällä järjestettävän Hiidenkirnu-festivaalin esiintyjäkatraaseen, muutaman sadan metrin päässä Kelan vanhasta kotitalosta, laulaja on kuulunut jo ties monena kesänä peräkkäin.
Nummela-nimi ja levyn 5,5-minuuttinen nimikappale viittaavat siis vihtiläiseen Nummelan taajamaan. Nummela on kasvutarina ja elämäntarina: muutto "maalle", nuoruuden kipeät käänteet, isän kuolema, harjulle kiipeäminen koiran kanssa ja johonkin kuulumisen tunne. Draaman kaari.
Kela on maininnut saaneensa innoitusta Bruce SpringsteeninBorn in the USA -albumin (1984) päätöskappaleesta My Hometown. Springsteenin juurevan ja elämänkaarta taltioivan tarinankerronnan vaikutus kuuluu Nummelalla alusta loppuun – samoin nimikappaleessa.
Nummelassa varttuneelle Nummela-levyn asema kansansuosikkina valkeni toden teolla albumin menestystä seuranneina vuosina.
Kasuaalin, vaikkapa anniskeluravintolassa tai ystävän syntymäpäiväjuhlissa, käydyn keskustelun lomassa joku saattoi esittää kysymyksen siitä, mistä olen kotoisin. Kun vastasin, että Nummelasta, seuraava kysymys oli, että tunnenko Anssi Kelan. Tai että olenko nähnyt Anssi Kelan ulkoiluttamassa koiraa Nummelanharjulla. Tai että tiedänkö, mistä ne kylän katuvalot sai sammumaan.
Tai olenko sieltä "Anssi Kelan kylältä". "Kelalandiasta" (kiistän heti keksineeni tuota termiä itse).
Vaikka Nummela ei ole kaupunki (biisin avausrivi: "Nämä kadut kaupungin / huvilat ja puutarhat") vaan alle 15 000 asukkaan taajama, tuo Anssi Kelan kirjoittama taajamalta nimensä saanut kappale voisi kertoa melkeinpä mistä vain suomalaisesta taajamasta.
Laulu on todella samaistuttava.
Nummela on pieni piste Suomen kartalla 45 kilometriä Helsingistä luoteeseen, mutta Anssi Kela teki siitä maamerkin suomalaiseen populaarikulttuuriin. Se on aikakapseli vuoteen 2001.
Kun Mikan faijan BMW, Esko Riihelän painajainen, Kaunotar ja basisti tai mikä tahansa albumin yhdeksästä kappaleesta soi, päädyn tavalla tai toisella vuosituhannen ensimmäisiin vuosiin.
Kun Kela laulaa, että "Toisen kanssa lensin taivaisiin / leijuin kauneimpiin uniin / Toinen taas mukanaan veti mut helvettiin / silti kadu en kumpaakaan", minä muistan, miltä minusta silloin tuntui, mitä silloin ajattelin ja miksi, mistä haaveilin, mitä olin ja mihin olin silloin menossa.
Anssi Kelan diskografiassa Nummela asemoi artistin jopa epäreiluun asemaan: levy oli niin iso arvostelu- ja myyntimenestys, että mitä tahansa laulaja sen jälkeen tekee, sitä verrataan aina tuohon vuoteen, tuohon albumiin, noihin kappaleisiin, melodioihin ja teksteihin.
Nummela on poikkeuksellinen levy, jonka julkaisusta on tänään 25 vuotta. Tänään on myös 25 vuotta siitä, kun minä olin sen ikäinen kuin olin ja olin sitä kaikkea, mitä sillä hetkellä olin.
Se on albumi, jota on myyty käsittämättömän suuri määrä. Ja mikä uskomattominta, se on albumi, joka on erittäin vahvasti sidoksissa pieneen taajamaan, jossa minä, perheeni ja monet läheisimmät ystäväni olemme kasvaneet ja eläneet.
Näinä aikoina, kun maailma palaa, nämä ovat isoja ja tärkeitä asioita muistaa.
Visa Högmander työskentelee MTV Uutisissa toimittajana ja tuottajana.
Hän tekee uutisia laajalti kotimaan aiheista, isoimpina kiinnostuksen kohteinaan ovat musiikkiin, elokuviin ja muihin kulttuuriaiheisiin liittyvät uutiset.
Högmanderiin voit olla yhteydessä esimerkiksi juttuvinkkien tiimoilta.
