Puhelin särkee keskittymistä, mutta ilman sitä ei pääse työläppärille, sähköpostiin tai pankkiin. Jos aika entinen ei enää palaa, mistä apua?
Sinäkin olet varmasti nähnyt kuvan, jossa 1990-lukulaisittain pukeutunut henkilö poseeraa videokameran, Walkmanin, stereoiden, videokasettien, CD-levyjen, videonauhureiden, laskinten, radion ja kirjoituskoneen kanssa. "20 vuotta myöhemmin tämä kaikki mahtuu taskuihisi", kuvatekstissä todetaan.
Ja tottahan se on.
Puhelin on ujuttautunut shoppailureissuillemme; se herättää, muistuttaa, ottaa kuvat juhlistamme, säilyttää elokuvaliput, lentoliput ja kuitit.
– Kun itse professorina yritän keskittyä, en kuitenkaan pääse yliopiston järjestelmiin, jos en jonkun sekunnin kuluessa kaiva puhelinta esiin ja käytä todennussovellusta, kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka Helsingin yliopistolta kuvailee.
Olemme luoneet maailman, jossa kännykän käytön säätelyn taidon pitäisi olla kansalaistaito. Jos sitä ei ole, huomiotamme revitään jatkuvasti muualle, keskittyminen herpaantuu eivätkä opiskelut tai työt onnistu.
– Kaikissa ammateissa on nykyaikana pakko oppia säätelemään kännykän käyttöä ja hakemaan tietoa ilman, että eksyy sivuraiteille. Ja kuka haluaisi vaikkapa kesätoimittajaksi henkilön, jolta on koulussa täysin kielletty kännykän käyttö?
