Jos tyhjää aikaa on 30 sekuntia, kämmen hakeutuu jo puhelimelle – automaattiseksi muuttunut räplääminen paljastaa ongelman | MTV Uutiset
Jos luppoaikaa on 30 sekuntia, käsi hakeutuu jo räpläämään puhelinta – tämän se tekee aivoille: "Lopulta ei ole enää..."
3:14Puhelimesi laskee, paljonko aikaa tuhlaat somessa – näin paljon MTV Uutisten toimittajat viettävät aikaa Instagramissa päivittäin: "Väitän, etten ole puhelinaddikti, mutta kyllähän mä olen koukussa siihen"
Julkaistu 06.11.2021 08:05
Maria Aarnio
lifestyle@mtv.fi
Moni valittelee jatkuvasti kiirettä, mutta käyttää silti somen selailuun kaksi tuntia päivittäin. Puhelin hakeutuu monesti käteen kuin huomaamatta – mitä se kertoo keskittymiskyvystämme? – Tilanne voi olla se, että haluaisi uppoutua hyvään kirjaan, mutta huomaa, että se on mahdotonta tai tosi vaikeaa, psykologian tohtori Mona Moisala sanoo.
Kuin varkain käsi hakeutuu puhelimelle. Poistut Instagramista vain avataksesi sen sekunnin kuluttua uudelleen. Huomaat selailevasi kuvavirtaa, jonka äsken suljit. Hetkinen – mitä mä olin tekemässä?
– Mitä älylaitteet keskittymiskyvylle tekevät? Erityisesti somen ja nopeatempoisen viihteen kuluttaminen, eli ne tavat, joilla pääasiallisesti älylaitteita nykyään käytämme, eivät tee keskittymiskyvylle hyvää, Mona Moisala summaa.
"Se treenaa aivoja koko ajan enemmän siihen suuntaan, että on yhä vaikeampaa keskittyä"
Psykologian tohtori Moisala on väitellyt aivotutkimuksen alalta; hän tutki älylaitteiden käytön vaikutuksia aivotoimintaamme. Ne ovat harvoin suotuisia, sillä somen tarjoama sisältö on sekä lyhytjänteistä että salamannopeaa.
– Se treenaa aivoja koko ajan enemmän siihen suuntaan, että on yhä vaikeampaa keskittyä pidempiä aikoja ja pitkäjänteisemmin vaikkapa elokuvan katsomiseen, Moisala sanoo.
Kyse ei varsinaisesti ole puhelimista ja tableteista – eiväthän ne itsekseen syötä meille tauotonta linkki- ja kuvavirtaa. Kyse on siitä, miten haluamme käyttää laitteita.
Katso yllä olevalta videolta, kuinka paljon MTV Uutisten toimittajat viettävät aikaa Instagramissa päivittäin!
– Niitä voi totta kai käyttää myös siihen, että tekee meditaatioharjoituksia tai kuuntelee rentoutusäänitteitä tai äänikirjaa. Se on levollisempaa tekemistä, joka tukee aivojen keskittymiskykyä.
Tutkimuksissakin kuitenkin nähdään, ettemme halua toimia näin. Suurin osa älylaitteiden käytöstä on nimenomaan sosiaalisen median käyttöä ja muuta nopeatempoista tekemistä.
"Lopulta meillä ei ole enää yhtään tyhjää hetkeä, joina emme tekisi mitään"
Muistatko vielä, miltä tuntui käyttää nettiä vuonna 2001? ISDN-modeemin yhdistyminen nettiin vei laitteesta riippuen kolmisenkymmentä sekuntia – eikä aina edes onnistunut ensiyrittämällä.
Kuvittele, että nyt joutuisit odottamaan yhden Instagram-julkaisun latautumista puoli minuuttia. Harva selviäisi testistä raivostumatta. Tämän olemme itse tehneet aivoillemme: jos käsissä on 30 sekuntia tyhjää aikaa, kämmen hakeutuu jo kohti puhelinta.
– Ei siinä ehdi tehdä paljoa muuta, mutta puhelimesta voi lukea yhden postauksen kaverilta, tai laittaa hänelle viestin. Nämä puhelimenkäytön palaset ovat niin pieniä, niitä on helpompi ujuttaa lyhyisiin tyhjin hetkiin. Mutta lopulta meillä ei ole enää yhtään tyhjää hetkeä, joina emme tekisi mitään, Moisala kuvaa.
Tylsyydensietokykymme on vaarassa kadota täysin. Tuntuu, ettei hetkeäkään saa hukata "pelkälle" seisoskelulle. Vai koska viimeksi odotit junaa vilkaisematta kertaakaan puhelintasi?
Samaan tapaan aamusmoothien joisi viidessä minuutissa, mutta kiireessä vakuuttelemme itsellemme, ettei aamupalaan ole tänäänkään aikaa. Toisaalta sosiaalinen media nielaisee helposti useamman tunnin päivästä. Somesisällöt palkitsevat meitä: kun saamme ilmoituksen uudesta tykkäyksestä tai kommentoimme itse kaverin kaunista kuvaa, aivoissa tapahtuu pieni mielihyväreaktio.
– Silloin tuntuu, että sai yhden, vieläpä mielenkiintoisen jutun tehtyä. Terveellisen aamupalan syöminen ei välttämättä palkitse samalla tavalla. Ihmisenhän on vaikeaa tehdä viiden minuutin meditaatioharjoitus päivittäin, mutta toisaalta hän voi käyttää monta tuntia netin selailuun. Mieleeni tulee, että aloituskitkaa on meditoinnissa enemmän, Moisala pohtii.
Koska viimeksi vietit tauon, tai edes palaverin ilman somettamista?Copyright (c) 2016 pixelrain/Shutterstock. No use without permission.
Vaikkapa meditaatiota tai kotijumppaa ei voi aloittaa tuosta noin vain. Ne vaativat tahdonvoimaa, kenties välineiden esiin kaivamista – niissä siis on aloituskitkaa. Lisäksi meditointi ei välttämättä ole juuri tässä hetkessä palkitsevaa, vaan rankkaa, jopa tylsää.
– Meditoinnin aloittaminen on vaikeaa. Vie kaksi sekuntia kaivaa kännykkä esiin ja alkaa selata Instagramia. Se ei vaadi hirveästi henkistä energiaa, siihen tekemiseen on helpompi tarttua, Moisala sanoo.
Älypuhelimesta onkin tullut eräänlainen helppo tauko – pieni hengähdyshetki maailmassa, joka jatkuvasti vaatii ja vaatii. Moisalan mukaan moni kyllä pohtii, onko tauon käyttäminen Instagramia selaten rentouttava tai aivoille palauttavaa, vaikka oikeasti parhaiten sen tietäisi ihminen itse.
– Tärkeintä on itse oppia havainnoimaan, oliko tämä hyvin käytettyä aikaa. Olenko rentoutuneempi somehetken jälkeen kuin ennen sitä? Onko syke alentunut ja hermosto rauhoittunut, vai olenko vain kovemmilla kierroksilla?
Katso myös: Pystytkö olemaan päivän ilman älypuhelinta? Jo vuonna 2019 heitetty haaste voi paljastaa ongelman. Juttu jatkuu videon alla.
Puhelimen käyttäminen myös ymmärrettävää: "Kun sitten on se pieni hetki omaa aikaa edes vessassa käydessä..."
Jos olo on levoton ja ahdistunut somehetken jälkeen, tauon kenties voisi käyttää paremminkin – siis aidosti laadukkaampaan lepoon.
– Voisi valita tekemisen, joka on rauhoittavampaa, jossa on aidosti läsnä, jossa joutuu pikkuisen enemmän keskittymään kuin siihen nopeatempoiseen viihdevirtaan joutuisi. Tekee vaikka pienen hengitysharjoituksen, tai syö välipalan niin, ettei samalla selaa somea, Moisala sanoo.
Toisaalta hän ymmärtää – hänellä itselläänkin on lapsia.
– Ymmärrän tosi hyvin sen, että kun on väsynyt ja pienet lapset pyörivät jaloissa, niin kun sitten on se pieni hetki omaa aikaa edes vessassa käydessä, ei tule mieleen tehdä läsnäoloharjoituksia. On niin paljon helpompaa napata kännykkä käteen: se vähän kuin täyttää mielen hetkeksi ja vie sen muualle arjesta. Ei tarvitse ajatella mitään, hän kuvailee.
Mistä tunnistaa hyvän keskittymiskyvyn?
Puhelimen runsaskaan käyttö ei välttämättä ole ongelma. Jos arjessa kuitenkin on vaikeuksia rauhoittua ja mieli on jatkuvasti ylikierroksilla, on hyvä miettiä vaihtoehtoja. Ongelmista kertoo esimerkiksi se, ettei kykene keskittymään, vaikka oikeasti haluaisi.
Katso myös: Kiire ei ole "vain tunne" – se myös näkyy aivoissa ja vaikuttaa niihin. Juttu jatkuu videon alla.
2:10Kiire ole vain "mielen tunne"; lisäksi se on asia, joka konkreettisesti muuttaa aivoja.
– Hyvästä keskittymiskyvystä voisi kertoa se, että halutessaan voi keskittyä pidempiä aikoja pelkästään yhteen asiaan. On myös hyvä muistaa, että tässä puhumme ihmisistä, joilla ei esimerkiksi ole ADHD:ta. Tilanne kuitenkin voi neurotyypillisellä ihmisellä olla se, että haluaisi uppoutua hyvään kirjaan tai katsoa pitkää elokuvaa, mutta huomaa, että se on mahdotonta tai tosi vaikeaa, Moisala sanoo.
– Nukahtaminen viivästyy ja unen laatu voi olla huonompaa. Unen puute vaikuttaa aivoihin ja keskittymiskykyyn, eli älylaitteiden käytöllä on myös epäsuoria vaikutuksia. On useampi reitti, jolla puhelimen käyttö voi heikentää aivojen toimintakykyä.
Miksi käsi hakeutuu puhelimelle kuin alitajuisesti? "Emme enää käytä aivojen tietoisesti ajattelevaa osaa"
Moni täyttää kaikki tyhjät ajat puhelimen räpläämisellä täysin huomaamattaan. Kännykästä on tullut meille eräänlainen automaatio: puhelin on jo esillä ja some auki, vaikka emme tietoisesti ole aikoneet mennä Instagramiin.
– Usein käy niin, että kännykän kaivaa esiin, muttei muistakaan, mitä sillä oli tekemässä. Sen kuitenkin avaa ja alkaa selailemaan vain jotakin, mitä sattuisi olemaan sormen ulottuvilla, Moisala kuvaa.
– Tämä todennäköisesti johtuu aivojen tasolla siitä, että emme enää käytä aivojen tietoisesti ajattelevaa osaa eli aivokuorta, kun teemme päätöksen kaivaa kännykkä esiin. Se on mennyt jo niin rutiininomaiseksi, että sitä hoitavat aivojen syvemmät osat.
Moni täyttää kaikki tyhjät ajat puhelimen räpläämisellä täysin huomaamattaan.Copyright (c) 2020 Roman J Royce/Shutterstock. No use without permission.
Puhelin on meille rutiini, jota emme tietoisesti ajattele. Jos tästä haluaa oppia pois, puhelimen tietoista käyttöä pitää erikseen harjoitella. Kysyä itseltään, mitä aion nyt tältä näytöltä katsoa.
– Jos puhelimen ottamiselle ei ole syytä tai sitä ei muista, laita kännykkä takaisin. Näin voi uudelleen kouluttaa aivoja siihen, että käyttää taas niiden ajattelevaa osaa, ei vain niin sanotusti räplää automaattisesti.
Puhelimen näprääminen on Moisalan mukaan niin sanotusti hyvällä tasolla silloin, kun se täyttää tarkoituksensa. Tarkoituksenmukaisuutta kannattaisikin pohtia arjessa: kun käsi hakeutuu luurille, onko siihen selkeä syy? Entä onko tuo syy sellainen, joka aidosti tuo hyvää oloa, tai jonkinlaista hyötyä?
– Kaivanko puhelimen esiin sen takia, että haluan vaikkapa tehdä jumppaharjoituksen ja puhelimessa on sovellus sitä varten, vai onko minulla vain tylsää, levoton olo tai ahdistaa, ja siksi kaivan puhelimen esiin, jotta pääsen sen enempää ajattelematta selailemaan jotain? Onko käyttö omaehtoista? Kuuluuko puhelimen käyttöön myös tekemistä, joka aidosti tuntuu rauhoittavalta? Moisala listaa.
Katso myös: Moni hakee somesta inspiraatiota – "inspokuvien" vaikutus usein aivan päinvastainen Juttu jatkuu videon alla.
2:38Sosiaalinen media on läsnä jo aamukahvilla, työmatkalla, lounaalla ja illan lopuksi kotisohvalla. Moni hakee somesta inspiraatiota, mutta oikeasti "inspokuvien" vaikutus usein aivan päinvastainen.
Kokeile kikkojen sijaan tätä: "Kännykätöntä aikaa olisi edes tunti päivässä..."
Selailusta voi kuitenkin tehdä aivoterveellisempää kikkailemalla. Lyhyesti: mitä enemmän kitkaa koukuttavien somepalvelujen käyttöön liittyy, sen parempi.
– Mitä vaikeampaa vaikkapa Instagramiin on päästä, sitä todennäköisemmin sitä ei käytä niin paljon. Poista ilmoitukset käytöstä, siirrä sovelluksen kuvake vaikeasti löydettävissä olevan polun taakse. Voi poistaa koko sovelluksen, jotta sivulle täytyy mennä selaimen kautta. Tällä voi vaikeuttaa tahatonta käyttöä, Moisala sanoo.
Toki kikkoja on vaikka muille jakaa. Ne kuitenkin ovat vain laastari. Tärkeämpää olisi oppia käyttämään puhelinta ja somea tietoisemmin ja kontrolloidummin.
– Lähtien siitä, että kännykätöntä aikaa olisi edes tunti päivässä, vaikkapa illan viimeinen tunti tai lounastunti. Raivaa älylaitteetonta aikaa päivään ja varmista, että päivässä on pieniä mahdollisuuksia tylsistyä ilman kännykkää. Kauppajonossa tai työmatkalla bussissa ei kaivakaan kännykkää esiin, Moisala sanoo.
– Se, että tekee pieniä tylsistymisharjoituksia itselleen, on kaikenlaista kikkailua tehokkaampi tapa treenata aivojen kykyä ottaa haltuun oma älylaitteiden käyttö. Olemme niin addiktionkaltaisesti älylaitteiden vietävissä.
Keskittymiskykyään voi muokata paremmaksi: "Ei missään nimessä mahdotonta"
Vaikka puhelinta olisi käyttänyt päivittäin kymmenen vuoden ajan, aivot voivat silti toipua ja palautua. Ne ovat uskomattoman muovautuvaiset. Keskittymiskyvyn elpyminen vie kuitenkin aikaa – luultavasti ainakin kuukausia.
– Jos arkisella toiminnallaan on treenannut aivojaan johonkin suuntaan, niitä on mahdollista palauttaa muuttamalla tapojaan. Toki se vaatii paljon aikaa, mutta on vaikeaa sanoa, kuinka pitkään. Jos on kymmenen vuotta käyttänyt älylaitetta koko ajan, voi olla pitkä prosessi oppia niistä pois, mutta ei se missään nimessä mahdotonta ole, Moisala sanoo.
Puhelimissa on toki paljon hyvää. Kyse on vain siitä, miten laitteita käytämme. Sillä, tykittääkö silmiinsä päivittäin tuhansia kuvia, vai käyttääkö rentoutumiseen ja hyvinvointiin tähtääviä meditaatio-, rauhoittumis- ja jumppasovelluksia, on väliä.
– Haaste tässä on, että nopeatempoinen somen näprääminen on niin paljon addiktoivampaa ja siihen on paljon helpompi käyttää aikaa kuin mielelle oikeasti hyödylliseen ja hyvään sisältöön. Suuri osa ajasta kännykällä tuppaa menemään tekemiseen, joka ei kohenna hyvinvointiamme eikä paranna aivoterveyttä. Se ei tarkoita, ettemmekö voisi käyttää kännyköitä oikeasti hyödyttämään meitä itseämme.
