Tieto ja tietoisuus perhe- ja lähisuhdeväkivallasta sekä uhreille tarkoitetut palvelut ovat kehittyneet viime vuosikymmeninä paljon. Riittävää muutosta ei kuitenkaan ole tapahtunut asiaa koskevassa keskustelukulttuurissa, sanoo Ensi- ja turvakotien liiton pääsihteeri Riitta Särkelä.
– Jokaisella on oikeus elää turvassa, ja kenelläkään ei ole oikeutta väkivallan käyttäytymiseen, Riitta Särkelä linjasi Huomenta Suomessa keskiviikkona.
Vaikka perhe- ja lähisuhdeväkivallan olemassaoloa ei enää kielletä, on asiasta puhuminen monelle uhrille hyvin vaikeaa. Uhrien tuntojen taustalla vaikuttavat häpeä sekä se, ettei väkivaltaa aina tunnisteta. Lasten oikeuksien päivänä huoli erityisesti väkivaltaa kokevista lapsista nousee esille.
Yksi lapsena perheväkivaltaa kokenut on Mirkku Merimaa. Merimaan lapsuudessa alkoholisoituneet ja traumatisoituneet vanhemmat kohtelivat tytärtään ajoittain kaltoin. Oli lyömistä, vakavaakin sellaista. Merimaa yritti ensimmäisen kerran itsemurhaa vain 15-vuotiaana.
– Kyllä se on luonut tietynlaisen pohjan mun elämälle ja tuonut sinne ihan omat haasteensa ja myöhemmin paljon vaikeuksia, Merimaa sanoi haastattelussa.
Lue myös: Satu, 46, sairastui dissosiaatiohäiriöön lapsuuden tapahtumien vuoksi: "Elän mielessäni sitä samaa kauhua"
Lapsi syyllistää väkivallasta itseään
Lapsi ajattelee herkästi, että kun väkivalta tulee oman perheen sisältä, hänessä itsessään täytyy olla jotain vikaa, Merimaa sanoo. Tästä juontaa juurensa perhe- ja lähisuhdeväkivallan uhrien voimakas häpeä, joka pahimmillaan estää avun piiriin hakeutumisen. Merimaa kokee, että lapsilta myös harvoin kysytään asiasta.
