Väkivaltaan saa sitä kokeneiden mielestä parhaiten apua järjestöistä ja erityistukipalveluista. Sen sijaan esimerkiksi poliisin ja sosiaalityön kanssa asiointi ei ole yhtä hedelmällistä.
Monet väkivaltaa kokeneet ihmiset kohtaavat ongelmia hakiessaan apua. Väkivaltaa saatetaan apua hakiessa vähätellä tai ohittaa kokonaan esimerkiksi kirjaamalla se vuorovaikutusongelmaksi, eikä uhrin pelko näy tehdyissä päätöksissä.
Raiskauskriisikeskus Tukinaisen yhdessä ihmisoikeusjärjestö Amnestyn kanssa toteuttaman kyselytutkimuksen mukaan uhrien avuntarpeen ja palvelujärjestelmän toiminnan välillä on huomattava kuilu.
Lue myös: Hatkanuorille tapahtui hirveitä Hämeenlinnassa – 33-vuotias mies vangittuna
Eniten ongelmia on kyselyn perusteella poliisin, sosiaalityön, lastensuojelun, perusterveydenhuollon ja oikeusprosessien kanssa: 114 vastaajasta lähes yhdeksän kymmenestä kertoi virheistä, epäasiallisesta kohtelusta tai puutteista pitkittyneen väkivallan tunnistamisessa ja kirjaamisessa.
Lähes kaikki vastaajat kuvailivat ongelmia vähintään yhdessä palvelussa.
Monelle rikosprosessi näyttäytyy kuormittavana riskinä eikä keinona saada oikeutta. Vastaajista hieman yli puolet oli tehnyt rikosilmoituksen. Ilmoittamatta jättämisen syiksi kerrottiin häpeä, pelko, epäluottamus viranomaisiin tai kokemus siitä, ettei ilmoittaminen johtaisi muutokseen.
Vastaajat kertoivat myös tilanteista, joissa rikosilmoitusta ei otettu vastaan, esitutkinta jäi puutteelliseksi tai tekijä ei joutunut vastuuseen.
Pääosin myönteisiä kokemuksia vastaajilla oli järjestöistä ja Seri-tukikeskusten kaltaisista erityistukipalveluista, joissa uhri otettiin vakavasti. Monet kertoivat järjestön työntekijän olleen ensimmäinen, joka oli sanoittanut koetun väkivallaksi.