Suhteesi vanhempiisi voi vaikuttaa rakkauselämääsi – lue, miten!

– Ensimmäinen kokemuksemme rakkaudesta on vanhempiemme rakkaus, kirjailija Neil Strauss toteaa.

– Se asettaa raamit sille, miten näemme rakkauden, ja mitä haluamme siltä.

Strauss on kirjoittanut kirjan sekä rakkaudesta että iskutekniikoista. Parisuhteesta kertovassa The Truth: An Uncomfortable Book About Relationships -teoksessa Strauss osallistuu seksiaddikteille tarkoitettuun terapiaan ja oppii samalla totuuksia parisuhteista. 

Straussin mukaan suhde oman, vastakkaista sukupuolta olevan vanhemman kanssa määrittää, millaisia omat, tulevat ihmissuhteet ovat. Terapiassa hän oppi, että lapsia voi kasvattaa kolmella tavalla.

Lasten kanssa voi kokea toimivan yhteyden. Toimivassa kasvatustavassa vanhempi rakastaa lasta, hoitaa ja hoivaa häntä ja asettaa rajoja.

Lapsen voi myös kasvattaa hylkäämällä. Tässä kasvatustavassa vanhempi ei ole fyysisesti läsnä, tai hän on henkisesti muualla. Vanhemmalla voi olla alkoholi- tai muu ongelma.

Kolmas kasvatustapa on niin sanottu sotkeuttaminen: lapsen ja vanhemman roolit sekoittuvat, jolloin lapsi huoltaa vanhempaansa. Vanhempi voi esimerkiksi elää lapsensa kautta ja vaatia tätä toteuttamaan omia unelmiaan; hän voi myös vaatia lapselta henkistä tukea.

Strauss kehottaa pohtimaan, oletko kasvaessasi ollut koko ajan pahoillasi vanhempasi puolesta, tai vaihtoehtoisesti kokenut hänen läsnäolonsa tukahduttavana? Jos vastasit "kyllä", roolinne ovat saattaneet sotkeutua.

Miten se vaikuttaa?

Lapsi, jota on hoivattu, on itsevarma, osaa toimia ihmisten kanssa ja huomioida heidän tarpeensa unohtamatta omiaan. Tämä on niin sanotusti onnekas tapa kasvaa.

Hylättynä kasvaneet lapset ovat suhteissaan haavoittuneita. He voivat Straussin mukaan olla masentuneita ja kykenemättömiä kohtaamaan maailmaa yksin. He kokevat olevansa viallisia ja sitoutuvat kumppaniinsa ahdistuneesti, suorastaan ripustautuvasti.

Hylkäämiskokemuksen vuoksi kumppani saattaa vaatia jatkuvaa vakuuttelua tärkeydestään ja siitä, ettei häntä hylätä.

Vanhempiensa vanhempina toimineet lapset solmivat vältteleviä ihmissuhteita. He eivät halua suhteeseen, jossa joutuisivat huoltamaan kumppaniaan kuin vanhempiaan aiemmin.

Vanhempiaan hoivaamaan joutunut henkilö saattaa toivoa rakastavaa ihmissuhdetta, mutta pystyttää sellaisen saatuaan muurin itsensä ja kumppaninsa välille. Häntä on vaikeaa päästä lähelle.

Strauss kehottaa käsittelemään lapsuuden vaikeuksia aikuisena, sillä universumin tai huonon tuurin syyttäminen ei auta ketään. Vaikka menneisyys olisi vaikea, toivoa on aina.

Lähde: Techinsider.io