Vanhempi ei aina kasva henkisesti aikuiseksi. Psykologi nimeää viisi tapaa, jolla tämä voi näkyä.
Perhesuhteet voivat olla monimutkaisia. Psykologi ja kouluttajapsykoterapeutti Katja Myllyviita kertoo kirjassaan Sairas perhe – kun vanhempi ei kasva aikuiseksi (Duodecim, 2025), että on olemassa eri tavalla haitallisesti kypsymättömiä vanhempia.
Myllyviita näkee kypsymättömyyden jatkumona eikä kukaan meistä ole täydellisen kypsä persoona.
– Meillä on kaikilla jonkinlaisia haavoittuvuuksia ja yleensä vanhemmuudessa ongelmat tulevat, jos ne ovat kroonisia ja toistuvia. Tällaiset hyvin mustavalkoiset käsitykset tai jatkuva empatiakyvyn puute omaa lasta kohtaan, hän kertoo Viiden jälkeen -ohjelmassa.
Yllä olevalla videolla kuullaan myös viisikymppisen Sarin kertomus siitä, miten hän pelkäsi vanhempiaan ja miten etenkin joulut olivat synkkää aikaa.
Lue myös: Kannattaako lasta palkita koulutodistuksen numeroista rahalla? Asiantuntijat vastaavat
Viisi haitallista tapaa olla vanhempi
Myllyviita on jakanut haitallisella tavalla kypsymättömät vanhemmat viiteen luokkaan.
– Olen jaotellut sinne tunkeutuvan ja ja emotionaalisesti insestisen vanhemman, koska ollaan enemmän ehkä totuttu ajattelemaan insestiä fyysisenä insestinä.
Lisäksi luokitteluun kuuluu vaativa vanhempi, jolle lapsi ei koskaan ole riittävästi sekä epävakaa ja/tai päihteitä käyttävä vanhempi.
Passiivinen vanhempi puolestaan ei pysty suojelemaan lasta, kun ei kenties pysty suojelemaan itseäänkään. Lapsi lähtee herkästi suojaamaan häntä.
Viidentenä on torjuva vanhempi, joka ei päästä lasta lähelle
Lapselle tästä voi seurata monenlaista.
– Oleellisin on ehkä se, miten leimat, joita saamme lapsuudenkodissa, niin miten kannamme niitä mukanamme koko loppuelämän.
Lue myös: Seitsemän haitallista ilmaisua: Ethän sano näin lapsellesi?
Sukupolvinen trauma
Vanhempien julmaltakin tuntuvaa käytöstä omaa lastaan kohtaan voi selittää sukupolvinen trauma.
– Vanhemmilla on itsellään taustalla niin paljon rakkaudettomuutta, että he ovat katkeria lapsilleen, jotka saavat enemmän kuin mitä he ovat saaneet.
Siellä on monesti paradokseja, joita lapset tunnistavat.
– Samalla pitää suorittaa paljon ja menestyä mutta samalla vanhempi voi olla kateellinen siitä, mitä on saanut aikaan. Aikuiset lapset ikään kuin sokkelossa, josta vaikea päästä ulos.