Mainos

Liikenneopettajia jo kolmessa sukupolvessa - Ada, 20, tietää, miten liikenteestä tehdään turvallisempaa

Liikenneopettajaksi kouluttautuva Ada kertoo mielenkiintoisia näkökulmia koulutuksesta ja syistä uravalinnan takana.

20-vuotias Ada Surakka ei edusta sitä tyypillisintä mielikuvaa autokoulun opettajasta. Syksyllä liikenneopettajan opinnot aloittanut nuori nainen ei kuitenkaan päätynyt alalle sattumalta kuten moni muu nuori, vaan osasyynä valintaan oli isän ja isoisän ammatti.

– Olen kasvanut koko ikäni autokoulun vaikutuspiirissä: isäni on vieläkin liikenneopettaja ja isoisäkin oli liikenneopettaja. Olin kolme kesää kesätöissä autokoulussa sihteerinä ja sitä kautta tykästyin alaan, Surakka kertoo.

Suvun painostusta ei kuitenkaan ollut vaan päätös opiskelualasta syntyi itse.

– Pikemminkin on varoiteltu, että työ on haastavaa ja ajoittain raskasta. Mutta itse ajattelin, että silti lähden, vaikka olisi kuinka haastavaa ja raskasta.

Myös intohimolla ajamiseen on ollut oma vaikutuksensa aiemmin eläin- ja terveysaloja pohtineen Surakan koulutussuuntaukseen.

– Joskus nuorempana mietin, että haluaisin ralliautoillakin. Mutta nuo on sellaisia nuoren ihmisen unelmia, Surakka hymähtää.

Opiskelijoiden laaja kirjo

Liikenneopettajan koulutusta on Suomessa tarjolla sekä Jyväskylässä että Hämeenlinnassa, joista jälkimmäisessä Surakka opiskelee. Kahden vuoden erikoisammattitutkinto sisältää muun muassa tieliikenne- ja ajokorttilainsäädännön opiskelua, liikennepsykologiaa, opettamisen seuraamista sekä opetusharjoittelua ryhmissä ja autokoulussa.

Opiskelu tähtää kahteen pakolliseen näyttötutkintoon, mutta valinnaisia mahdollisia tutkintoja on lähes kymmenen. Valmistunut liikenneopettaja puolestaan voi suuntautua esimerkiksi ajotutkinnon, tuttavallisemmin inssin, vastaanottajaksi tai esimerkiksi moottoripyöräkortteihin.

Surakan ryhmän opiskelijoista hänen ikäisiään nuoria opiskelijoita on vähemmän.

– Enemmän on 30-40-vuotiaita ammattiautoilijoita: bussikuskeja, rekkakuskeja ja taksikuskeja. Ikähaarukka on iso.

Eri-ikäisten opiskelijoiden välille ei kuitenkaan ole Surakan mukaan syntynyt minkäänlaista vastakkainasettelua, vaan opiskelijoiden kesken henki on hyvä erilaisista taustoista ja liikennekokemuksista huolimatta.

– Tiedon jakaminen ja hyvä yhteishenki on opiskelun kannalta erittäin tärkeää. 

Alalla ei sukupuolisyrjintää

Alalle opiskelevaa nuorta naista ei ole myöskään katsottu millään tavalla kieroon. Surakan mukaan sukupuolisyrjintä ei näy muutenkaan alalla, vaikka naisia hänen ryhmästään onkin vain viidennes.

– Kysyin isältäkin tätä ja hän kertoi, että vuonna 1983, kun hän oli opiskelemassa, kurssilla oli jo puolet naisia.

Parasta tulevassa ammatissa Surakan mielestä on autojen ja ihmisten kanssa työskentelyn ohella se, että työnsä jäljen pääsee näkemään heti.

– Saat suoran palautteen siitä, miten onnistuit työssäsi, kun opetat muita. Saa auttaa muita ihmisiä ja parantaa ihmisten turvallisuutta liikenteessä. Ja se on haaste, kuinka pystyt opettamaan erilaisille oppilaille saman asian, sillä ihmisten kyvyissä oppia ja omaksua uutta on suuria eroja.

Opetuslupien ongelmallisuus

Liikenneopetusalan tulevaisuuden näkymät eivät ole kuitenkaan täysin ongelmattomat. Osan liikenneopettajiksi opiskelevien tulevaisuuden työnsaantia saattaa nimittäin vaikeuttaa opetusluvalla ajokortin hankkijoita opettavat henkilöt.

– Perheen sisällä tapahtuva opetuslupaopetus on monessa tapauksessa hyväkin asia. Koen kuitenkin epäoikeudenmukaisena sen, että alalle ei kouluttautuneet henkilöt toimivat opettajina täysin ventovieraille ihmisille. Mietityttäähän se, että voivatko ne alalle ei-kouluttautuneet henkilöt viedä minulta tulevaisuudessa työt, Surakka sanoo.

– Koulussa ei ole kuitenkaan tarkemmin puhuttu tästä asiasta, vaan keskitytty itse alan ja ammatin opiskeluun.

Surakan mukaan hänen tutkinnon vastaanottajiksi tähtäävillä opiskelutovereillaan ei ole vastaavanlaista pelkoa ammattinsa tulevaisuuden näkymistä, sillä ajotutkinnon voi vastaanottaa vain siihen kouluttautunut ihminen. Sen sijaan ajo-opetusta saa tarjota nykyään kuka tahansa opetusluvan hankkinut ja ajokortin omaava henkilö.

Liikenneopettajat parantavat turvallisuutta

Mutta tarvitaanko liikenneopettajia sitten ylipäänsä ja mihin? Surakan mukaan tarvetta on kyllä.

– Nuorten liikenneturvallisuus on vuosien saatossa parantunut huomattavasti ammattimaisten liikenneopetuksen myötä. Kun esimerkiksi mopokortti tuli pakolliseksi suorittaa autokoulussa, niin niiden liikenneonnettomuudet putosivat 40 prosenttia yhden vuoden aikana, hän sanoo.

Suomessa liikenneonnettomuustilastoihin kootaan kaikki onnettomuudet syystä riippumatta. Näin ollen esimerkiksi liikenteessä tapahtuneet itsemurhat, sairaskohtaukset, rattijuopumukset ja väsymyksestä johtuvat virheet niputetaan yhteen kuljettajan osaamiseen liittyvien virheiden kanssa. Suomi on liikenneturvallisuuden ja onnettomuustilastojensa suhteen Euroopan kärkimaa.

– Vaikka mopo on vaarallisin liikenneväline, niin huomaa, että kun oppilaat tulevat autokouluun ja heille oikeasti opetetaan nämä asiat, on siitä valtavasti hyötyä, Surakka päättää.

Mainos

Lisää aiheesta

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.