Helsingin ranskalais-suomalaisen koulun ja Tuusniemen lukiot ovat tämän kevään kärjessä STT:n lukiovertailussa.
Tämän kevään ylioppilaat valmistuvat myllerryksessä olevaan maailmaan, jossa tulevaisuus on poikkeuksellisen vaikeasti ennakoitavissa. Miltä se heistä tuntuu?
– Kyllä se tulevaisuus vähän pelottaa. Omia suunnitelmia on, mutta ei voi tietää, käyvätkö ne toteen. Kyllähän se painaa mieltä, mitä kaikkialla tapahtuu ja miten itse tässä suuressa maailmassa selviää, varsinkin kun on itsenäistyminen edessä, kertoo tuore ylioppilas Moona Rautiainen Tuusniemen lukiosta Pohjois-Savosta.
Helsingin ranskalais-suomalaisen koulun (HRSK) lukiosta valmistuva Anni Tammilehto kertoo, että maailman tila näkyy kyllä siinä, mitä lukion käytävillä on puhuttu.
– Mutta ihan hyvä, että koulussa voidaan niistä asioista puhua.
Tammilehdon mukaan maailman muutokset tuntuvat selvästi myös siinä, miten omia opiskeluvalintoja pohtii. Maailman digitalisoituminen jatkuu, ja tekoälytyökalut tekevät tuloaan, mikä vaikuttaa tulevaisuuden työmahdollisuuksiin.
Rautiaisen ja Tammilehdon lukiot olivat tänä keväänä kärkipaikoilla STT:n lukiovertailussa: Helsingin ranskalais-suomalaisen koulun lukio isojen lukioiden sarjassa ja Tuusniemen lukio pienten lukioiden sarjassa.
STT:n lukiovertailussa verrataan opiskelijoiden lähtötasoa yo-kokeiden tuloksiin, jotta lukion vaikutus oppimistuloksiin saadaan esiin paremmin kuin vain vertailemalla yo-kokeiden tuloksia.
Tuttuus auttaa
Sekä Tammilehto että Rautiainen kehuvat lukioitaan siitä, että suhteellisen pienissä lukioissa opettajat ehtivät tutustua oppilaisiin hyvin. HRSK:ssa yo-tutkinnon suoritti tänä keväänä 51 kokelasta, Tuusniemen lukiossa 10.
– Opettajat tuntevat meidät ja pystyvät antamaan henkilökohtaista tukea ja apua. Se on auttanut paljon. Ja pienet ryhmäkoot, sekin auttaa. Oppitunneilla ei joudu odottamaan pitkiä aikoja. Jos ei ymmärrä jotain, opettajan on helppo tulla auttamaan, ja koko ryhmä ei kärsi, kun ryhmät ovat niin pieniä, Rautiainen sanoo.
Kummankin parhaat lukiomuistot on tehty samoista aineksista: yhtäältä vanhojentanssien ja penkinpainajaisten kaltaiset lukioperinteet, toisaalta arkinen välituntien viettäminen kavereiden kanssa.
Tuoreiden ylioppilaiden kesä kuluu kesätöiden ja -rientojen merkeissä. Heinäkuussa Rautiaista kutsuu armeija ja sen jälkeen opiskelupaikka Joensuun yliopistosta kulttuurintutkimuksen koulutusohjelmasta, josta voisi ponnistaa viestintäalalle tai toimittajaksi. Tammilehto on vielä kahden vaiheilla siinä, haluaisiko opiskella oikeustieteitä vai kauppatieteitä. Jos suunnaksi valikoituu oikeustieteellinen, kansainvälinen oikeus voisi olla kiinnostava suuntaus, koska siinä pääsisi käyttämään kielitaitoa.
Yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat
Maailman tilanne on näkynyt lukiolaisten kasvavana yhteiskunnallisena kiinnostuksena, kertoo HRSK:n rehtori Johanna Kumenius.
– Nyt valmistuvassa ikäluokassa on paljon sellaisia, jotka seuraavat aktiivisesti politiikkaa ja ovat olleet esimerkiksi Euroopan nuorten parlamentin toiminnassa mukana, hän sanoo.
Kumenius on myös nähnyt sen, että opiskelijat arvostavat turvallista oppimisympäristöä. Suuri osa heidän lukiolaisistaan on käynyt myös peruskoulun HRSK:ssa, joten ryhmäläiset tuppaavat tuntemaan toisensa hyvin.
– Turvallisessa ja tutussa ympäristössä on hyvä käsitellä vaikeita asioita, koska ollaan tuttuja niin pitkältä ajalta.
Myös Tuusniemen lukiossa maailman tila on lukiolaisten ajatuksissa, kertoo rehtori Janne Karttunen.
– Tämä ikäluokka on tosi pohdiskeleva ja rauhallinen ja yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut. Uskoisin tämän heijastelevan tätä myllertävää aikaa, hän sanoo.
Koulusta pysyvyyttä
Kumeniuksesta Suomen ja maailman tapahtumat tuntuvat välillä kohtuuttomilta nuorten kannalta.
– Nuoret itsekin ovat tuoneet sellaista viestiä, että he eivät pidä siitä, että heidän harteilleen sälytetään valtion velkaa tai vastuuta tulevaisuudesta, jos ensin edelliset sukupolvet ovat tehneet ratkaisuja niin, ettei heidän etujaan ole huomioitu, hän sanoo.
Hän itse näkee koulujen tärkeäksi tehtäväksi luoda nuorille uskoa siihen, että kestävä ja turvallinen tulevaisuus on mahdollinen ja että he voivat tehdä siitä omannäköisensä.
Karttunen ajattelee, että sekä peruskoulu että lukio ovat instituutioita, jotka tuottavat turvallisuutta ja resilienssiä eli psyykkistä selviytymiskykyä ja joustavuutta.
– Pyrimme olemaan vakaa ja järjestystä ylläpitävä voima. Myllerryksen aikana pitää olla jotain pysyvyyttä, ja koulu sopii minusta siihen mainiosti, hän sanoo.
Opiskelussa pitää priorisoida
Tammilehdon ja Rautiaisen vinkit tuleville lukiolaisille ovat yksinkertaisia: keskity siihen, mikä kiinnostaa.
– Ja jos ei tiedä, mikä oikeasti kiinnostaa, kannattaa kokeilla eri kursseja ja oppiaineita ilman ennakkoluuloja ja päättää sen mukaan, Tammilehto sanoo.
– Jo pakollisista aineista voi alkaa pohtia, mitä näistä voisi kirjoittaa, niin osaa omissa kurssivalinnoissa tehdä päätöksiä sen mukaan, Rautiainen kertoo.
Kun tietää, mihin haluaa keskittyä, niitä kannattaa Tammilehdon mukaan sitten opiskella innolla koko lukion ajan. Tällöin abivuonna yo-kirjoituksiin pänttäämistä ei tarvitse stressata niin paljon, kun tietoa on jo kertynyt pitemmältä ajalta.
Rautiainen myös huomauttaa, että jokaista kurssia ei kannata opiskella täysillä varsinkaan, jos ei aio kirjoittaa kyseistä ainetta yo-kokeissa.
– Vaikka yläasteella olisi tottunut saamaan tosi hyviä numeroita, lukiossa joka kurssista ei tarvitse saada. Olisi pitänyt itsekin älytä se aiemmin. Puurtaa ei tarvitse niin paljon, opiskelu lukiossa on erilaista kuin yläkoulussa.
Älylaitteet puhuttavat
Elokuussa on määrä astua voimaan lakimuutos, joka rajoittaa älylaitteiden käyttöä esi- ja perusopetuksessa. Jatkossa älylaitteita ei lähtökohtaisesti saa käyttää tunneilla, ja niiden käyttö on koulun järjestyssäännöissä mahdollista kieltää myös koko koulupäivän ajaksi. Muutos ei koske lukioita eikä ammattikouluja, mutta mitä älylaitteista ajatellaan lukioissa nyt?
Älylaitteiden hyödyllinen käyttö on Karttusen mukaan Tuusniemellä jatkuva keskustelun aihe. Ne ovat luonnostaan osana arkea, ja tämän päivän opiskelu on pitkälti tietokoneavusteista. Lukiolaiset ovat hänen mukaansa hieman kypsempiä kuin peruskoululaiset, mutta ei yhden kesän kestävä muutos yläkoululaisesta lukiolaiseksi tee mitään sen ihmeellisempää.
– Samanlaisia ovat kuin ysiltä tullessaan. Lukioon ehkä kuitenkin valikoituu meidänkin opiskelijoista astetta päämäärätietoisempi osa, joka on kiinnostunut omasta oppimisestaan, hän sanoo.
HRSK:ssa opiskelijalla on Kumeniuksen mukaan älylaitteiden käytöstä paljon omaa vastuuta, mutta lukiolaistenkin kohdalla siihen tarvittaessa puututaan.
– Kyllä siinä keskittymisen harjoittelussa on nykyään enemmän työtä kuin vaikka 20 vuotta sitten, kun ei ollut oppitunnilla niin paljon vaihtoehtoja siinä, mihin kiinnostusta suuntaa, Kumenius sanoo.
Opiskelua ruudulla
Rautiainen on opetellut tietoisesti laittamaan puhelimen pois ryhtyessään tekemään jotain keskittymistä vaativaa, kuten esseiden kirjoittamista. Kaikki opiskelu tehdään kuitenkin käytännössä tietokoneella, koska ilmaiset oppikirjat ovat kaikki digitaalisia. Välillä hän huomaakin harhautuvansa lukemaan tietokoneella esimerkiksi uutisia oppikirjojen sijaan. Läppärin ruudun tuijottamisen määrä on häntä välillä turhauttanut.
– Siitä ei pysty saamaan taukoa, kun kaikki opiskelu on sillä, kaikki kotitehtävät joutuu tekemään sillä, ja vapaa-ajallakin moni haluaisi laitteita käyttää. Sitä kautta ollaan tästä puhuttu, Rautiainen sanoo.
Myös Tammilehtoa on auttanut puhelimen laittaminen pois näkyviltä. Hänen mukaansa lukiossa opiskelijat ovat jo sen ikäisiä, että on enemmän heidän omalla vastuullaan miettiä, miten estää älylaitteita häiritsemästä omaa oppimista.
HRSK:ssa on lukion lisäksi alakoulu ja yläkoulu, ja ruokalassa sääntönä on, että kukaan ei saa käyttää älylaitteita. Sääntö on Tammilehdon mukaan herättänyt ajatuksia puolesta ja vastaan.
– Kyllä se älypuhelin välillä häiritsee keskustelua, kun kaikki katsovat omaa ruutuaan. Mutta välillä jos puhutaan jostain somepostauksista tai tällaisista, niin silloin se on se älypuhelin, joka saa aikaan sitä keskustelua. Somessa nähdyistä jutuista on kiva välillä keskustella vapaa-ajalla, ja välitunnit ja ruokatunnit kuitenkin ovat vähän sellaista. Se on aiheuttanut keskustelua, miksi silloin ei saa näyttää puhelimelta jotain, Tammilehto kertoo.