Toimittaja Timo Laukkio on todistanut suomalaisen television mullistuksia monta vuosikymmentä. Hän kertoo, kuinka 1970-luvun alun "mössöstä" ja aatteellisesta värittyneisyydestä on siirrytty yhä kovenevaan kilpailuun.
Timo Laukkio oli vuonna 1973 vasta lopettanut YLEn tv-uutisissa kesätoimittajana, kun MTV:lta soitettiin ja pyydettiin häntä ajankohtaisohjelmien toimittajaksi.
– Mietin noin 0,2 sekuntia ja vastasin: "mielelläni". Aloitin Maikkarilla vuoden 1974 helmikuussa, Laukkio kertoo.
Laukkio lähti kehittämään ajankohtaisjournalismia tekevää erikoistoimitusta, jolla oli tuolloin MTV:n kannalta tärkeä viestintäpoliittinen tehtävä.
– Sen piti osoittaa, että kunniallisen ja korkeatasoisen asiaohjelman lähettäminen ei ollut Yleisradion yksinoikeus. Noihin aikoihin YLEllä nimittäin oli vielä täydellinen herruus sähköisen median uutispalveluissa: vain se sai lähettää televisio- ja radiouutisia.
"Kauheaa mössöä"
Paitsi uutistoimintaa, Laukkio kertoo Yleisradion määränneen koko journalistista kulttuuria ja toimintatapoja.
– Sähköisten välineiden journalismin suuntaviivat määriteltiin YLEn hallintoneuvoston ohjelmatoiminnan säännöstössä.
– Uutistoiminta oli voimakkaasti politisoitunutta. Objektiivisuuden sijaan uutiset olivat jopa aatteellisesti värittyneitä. Ennemmin kuin yleistä kiinnostavuutta, aiheilta haettiin yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja poliittista kaikupohjaa.
Laukkio ei kaipaa noita aikoja.
– Aika kauheaa mössöä se oli, mitä Yleisradio etunenässä 1970-luvun alkupuolella lähetti. Siitä, mitä katsojat olisivat halunneet kuulla tai nähdä, vähät välitettiin. Eikä sille mahtanut mitään, Laukkio sanoo.
