Kun Teija Sopanen kuulutti vuonna 1957 ensimmäistä kertaa televisiossa, työskentely tapahtui pienessä studiossa yhden kameran varassa. Pian 77 vuotta täyttävä eläkeläinen muistelee lämmöllä menneitä työvuosiaan. 2000-luvun tosi-tv:tä hän vierastaa.
Teija Sopanen on saanut seurata aitiopaikalta Yleisradion tv-toiminnan alkutaivalta Suomessa. Vuoden 1957 maaliskuussa 25-vuotias nuori nainen kuulutti ensimmäistä kertaa Yleisradion teknisessä koelähetyksessä.
− Jäin sille tielle yli 17 vuodeksi. Se oli ainutlaatuisen hienoa aikaa. Katselin television kehitystä kuin kolmatta lastani, Teija palaa vuosikymmenien päähän.
Televisiokuuluttajan työ oli 50-luvulla varsin erilaista nykypäivään verrattuna. Lähetykset olivat alkuun kauttaaltaan suoria. Kaikki tapahtui pienessä piirissä. Teija pääsi toimenkuvansa myötä tutustumaan moniin mielenkiintoisiin ihmisiin.
− Esimerkiksi presidentin uudenvuoden puhe tuli suorana lähetyksenä Pasilan studioilta. Olin aina paikalla, Teija muistaa.
Televisio oli tuolloin suomalaisille harvinaista herkkua. Vastaanottimia oli ainoastaan muutamassa sadassa taloudessa. Keväällä 1957 ohjelmat lähetettiin Fabianinkadun radiotalon pienestä studiosta yhden kameran voimin.
Teijan äiti hankkiutui tuttavan television ääreen, kun tytär kuulutti ensimmäistä kertaa ruudussa.
− Hän sanoi jälkeenpäin tietäneensä, että jännitin, mutta se ei näkynyt yleisölle. Koska olin televisiotoiminnassa mukana alusta asti, sain kasvaa touhuun pikku hiljaa, Teija kiittelee.
Kommelluksia suorassa lähetyksessä
Teija vakinaistettiin tv-kuuluttajaksi vuoden 1958 alusta. Hän nousi pian suosituksi tv-kasvoksi. Muut kollegat työskentelivät freelancereina.
