Kun Teija Sopanen kuulutti vuonna 1957 ensimmäistä kertaa televisiossa, työskentely tapahtui pienessä studiossa yhden kameran varassa. Pian 77 vuotta täyttävä eläkeläinen muistelee lämmöllä menneitä työvuosiaan. 2000-luvun tosi-tv:tä hän vierastaa.
Teija Sopanen on saanut seurata aitiopaikalta Yleisradion tv-toiminnan alkutaivalta Suomessa. Vuoden 1957 maaliskuussa 25-vuotias nuori nainen kuulutti ensimmäistä kertaa Yleisradion teknisessä koelähetyksessä.
− Jäin sille tielle yli 17 vuodeksi. Se oli ainutlaatuisen hienoa aikaa. Katselin television kehitystä kuin kolmatta lastani, Teija palaa vuosikymmenien päähän.
Televisiokuuluttajan työ oli 50-luvulla varsin erilaista nykypäivään verrattuna. Lähetykset olivat alkuun kauttaaltaan suoria. Kaikki tapahtui pienessä piirissä. Teija pääsi toimenkuvansa myötä tutustumaan moniin mielenkiintoisiin ihmisiin.
− Esimerkiksi presidentin uudenvuoden puhe tuli suorana lähetyksenä Pasilan studioilta. Olin aina paikalla, Teija muistaa.
Televisio oli tuolloin suomalaisille harvinaista herkkua. Vastaanottimia oli ainoastaan muutamassa sadassa taloudessa. Keväällä 1957 ohjelmat lähetettiin Fabianinkadun radiotalon pienestä studiosta yhden kameran voimin.
Teijan äiti hankkiutui tuttavan television ääreen, kun tytär kuulutti ensimmäistä kertaa ruudussa.
− Hän sanoi jälkeenpäin tietäneensä, että jännitin, mutta se ei näkynyt yleisölle. Koska olin televisiotoiminnassa mukana alusta asti, sain kasvaa touhuun pikku hiljaa, Teija kiittelee.
Kommelluksia suorassa lähetyksessä
Teija vakinaistettiin tv-kuuluttajaksi vuoden 1958 alusta. Hän nousi pian suosituksi tv-kasvoksi. Muut kollegat työskentelivät freelancereina.
− Meillä oli hyvät välit keskenämme. Nykyään Ranskassa asuvan Tuula Rosenquistin kanssa olen edelleen yhteydessä.
Konkari muistaa alkuaikojen lähetyksistä monia hauskoja hetkiä. Suorassa lähetyksessä tapahtui kaikenlaista.
− Kerrankin studiossa oli paikalla suuri käärme. Olin juuri kuuluttamassa osuuttani, kun näin sivusilmällä, että käärme liikkui minua kohti. Nostin jalkani vaistomaisesti ylös, mutta hoidin kuulutuksen loppuun, Teija muistelee naureskellen.
Toisen kerran studiossa leijaili kärpänen. Siivekäs oli herännyt uniltaan lamppujen lämmössä.
− Kärpänen lensi minua kohti kesken kuulutuksen. Ruudusta näkyi, miten silmäni seurasivat sen lentoa samalla kun puhuin.
Tosi-tv laukaisee myötähäpeän
Televisio on ehtinyt muuttua vuosikymmenien aikana. Teija seuraa aktiivisesti muun muassa ajankohtaisohjelmia. 2000-luvun tosi-tv saa sen sijaan hänet ymmälleen.
− En ymmärrä ihmisiä, jotka laukovat totuuksia yksityiselämästään televisiossa. Yksi taisi joutua jättämään paljastustensa vuoksi työpaikkansakin. Se on järkyttävää, Teija päivittelee.
Julkisuus on Teijan silmissä nykyään huomattavasti raaempaa kuin ennen. Myös myötähäpeän tunteet ovat tulleet konkarille tutuiksi.
− Tulee televisiosta toki hyviäkin tosi-tv-sarjoja, kuten Tanssii Tähtien Kanssa, Teija lisää.
Tahti on hidastunut
Tv-kuuluttajauransa jälkeen Teija ehti vaikuttaa toiset 17 vuotta Seura-lehden toimittajana. Vuonna 1993 hän vetäytyi varhennetulle eläkkeelle. Hän jatkoi silti työntekoa muun muassa Teijan keittiössä -ohjelman puikoissa, freelancer-toimittajana sekä kirjailijana.
− On ollut siunaus saada tehdä töitä joista pitää. Kirjoitan yhä muutamaan lehteen silloin tällöin.
Teijan eläkepäivät kuluvat aktiivisesti Helsingin ja Suomenniemellä sijaitsevien kotien väliä matkatessa. Suomenniemellä häntä odottavat puoliso Lauri Väärä sekä kissa Zorro. Lähistöltä löytyvät runsaat kalavedet, marjapensaat ja sienimetsät sekä ihanat naapurit.
− Aina ei tiedä missä päin hammasharja ja sielu seilaavat, Teija maalailee liikkuvaista elämäntyyliään.
Sen verran tahti on hidastunut, että Teija viettää nykyään Suomenniemellä pidempiä aikoja kerrallaan. Aktiivinen elämäntyyli vaatii vastapainoksi lepoa.
− Olen tullut hitaammaksi. Päivän parhaita hetkiä ovat rauhalliset aamut, kun ei ole kiire minnekään.
Studio55/Jenni Kokkonen