Mika Tommola on tehtaillut MTV3:n Kymmenen Uutisten loppukevennyksiä jo vuosien ajan. Koko kansan tuntema toimittaja kertoo Studio55.fille työstään, jossa heittäytyminen tilanteen vietäväksi on valttia.
Hausjärveläinen sonni pääsee kevään korvilla haistelemaan ulkoilmaa, näkee kaksi nuorta lehmää ja säikähtää pahan kerran. Vauhkoontunut sonni karauttaa metsän siimekseen minkä kintuistaan pääsee.
Mitä erikoista tässä nyt on, ovat ne ennenkin karanneet, toimittaja Mika Tommola päivittelee työkeikan lomassa.
Nautaeläin ei ole kuitenkaan aikeissa luovuttaa helpolla. Metsään piiloutunutta sonnia etsitään koko kesän ajan aina poliisin ja eläinlääkärin voimin. Kiinniotto onnistuu vasta syksyn tullen.
Tommola on paikalla todistamassa, kun kookasta, nukutuksen tainnuttamaa karkulaista tuodaan vihdoin takaisin maatilalle. Samalla toimittajan päässä alkaa raksuttaa. Tässähän on kyse paljon suuremmasta ilmiöstä: Mies karkaa kevään korvilla, viilettää omilla teillään, ja palaa syksyn tullen kauheassa kankkusessa, häntä koipien välissä kotiin!
Asiaa huumorin kautta
Tätä nykyä Mika Tommolalla leikkaa yhtenään. Vuonna 1984 MTV3:lle kesätyöläiseksi saapuneesta toimittajasta on sukeutunut vuosien saatossa koko kansan tuntema uutiskevennysmies, jonka tekeleitä Kymmenen Uutisten lopussa osataan odottaa.
Tommola tekee työtään täydellä sydämellä.
− Paras tässä työssä on, kun kykenee itse oivaltamaan, että tässä on kyse jostain suuremmasta. Varsinkin, jos se liittyy tavalliseen, arkiseen suomalaiseen elämään, vastikään kesälomilta palannut Tommola kertoo hyväntuulisena.
Suurin osa toimittajista pyrkii tekemään vakavaa, tiukkaotteista journalismia. Sitä toki myös tarvitaan. Tommolalta kevyempi ote tulee kuitenkin luonnostaan.
− Persoonani on sellainen, että tykkään leikitellä asioilla. Kevennyksissä voi kertoa tärkeitä asioita huumorin kautta. Ne kertovat hyvin yhteiskunnasta ja jäävät paremmin mieleen, mies pohtii uutiskevennysten vankkumatonta suosiota.
Nuoret miehet pyrkivät ruutuun
Loppukevennysmiehen sähköposti kilahtaa harva se päivä, kun katsojat lähettävät näkemästään palautetta. Moni myös nykäisee rohkeasti hihasta televisiosta tuttua toimittajaa.
Tommola arvostaa sekä palautetta että yleisön juttuideoita. Käytännön toteutuksessa on kuitenkin omat kommervenkkinsa.
− Kymmenestä ehdotuksesta noin yksi voi onnistua. Suurimmalle osalle pitää sanoa, ettei tuo toimi koko kansalle televisiossa.
Loppukevennysten pitää kummuta ennen kaikkea tavallisesta elämästä. Erilaisten ennätysten tavoittelijat tai humalassa örveltäjät eivät tähän formaattiin istu.
− Kesällä suomalaiset nuoret miehet keksivät kaikkea. Paljon liittyy esimerkiksi polttareihin. Niihin sanomme pääosin ei. Jos yritetään väkisin tehdä hauskaa, se ei ole hyvä.
− Olen myös hirveän tarkka siitä, ettei ketään loukata huumorilla. Sen pitää olla ihmistä kunnioittavaa, Tommola painottaa.
Spontaania heittäytymistä
Yleisövinkkien ohella Tommola keksii kevennysten aiheita milloin mistäkin: lehdistä, internetistä, erilaisten tapahtumien piiristä ja ihmisten puheista. Hyvä tarina tippuu harvemmin taivaalta syliin.
− Välillä on tuskaista, kun ei ole aiheita. Etsin pehmeää ironiaa ja satiiria, mutta en ilkeyttä.
Satunnaisesta luomisen tuskasta huolimatta Tommola nauttii työstä, joka kuljettaa hänet mitä erilaisimpiin paikkoihin ja uusien ihmisten pariin. Toimittaja ei pelkää pistää itseään likoon, mistä kertoo muun muassa äskettäinen esiintyminen naturistien kesätapahtumassa ilman rihman kiertämää.
− Teen aina mielessäni jutulle rungon, mutta melkein aina se menee ihan toisin. Kuvaajan kamera käy heti, kun tulemme, ja siinä ruvetaan sitten vaan juttelemaan.
− Yllätyksiä pitää olla, muuten tarinoista tulee yksiviivaisia!
Loppukevennysmies Mika Tommolan kommellukset: Haastateltavan kanssa ei ollut yhteistä kieltä!
Kuvat: MTV3 ja Colourbox.com
Studio55.fi/Jenni Kokkonen