Suomen otteluissa nähtiin uhrautuvaa puolustuspeliä, huikeita torjuntoja maalivahti Lukas Hradeckylta ja ajoittaista pallonhallintaa keskialueella. Maalipaikat, maalit ja vaaralliset hyökkäykset jäivät EM-kisojen alkulohkossa vähiin, kirjoittaa Ville-Veikko Valta Pietarista.
Tuskin kukaan odottikaan Huuhkajien EM-kisarupeamasta hyökkäyspelin juhlaa ja maalipaikkojen tulvaa, mutta nyt kun kaikki kolme lohkopeliä on takana, on myönnettävä: piippuun jäi.
LUE MYÖS: Kun Huuhkajat murehti tappiota, ryntäsi kentälle vähäpukeinen nainen – katso, mitä sitten tapahtui
Huuhkajat sai kolmessa ottelussa aikaiseksi yhteensä kolme laukausta tai puskua maalia kohti. Julma lukema ei kerro koko totuutta, mutta ei sellaisella saldolla voi oikein edes odottaa yhtä maalia enempää.
Joel Pohjanpalo puski maalin Tanskaa vastaan Suomen ainoasta maalintekoyrityksestä koko ottelussa. Venäjää vastaan Teemu Pukki pääsi laukomaan kohtuullisesta paikasta, mutta veto suuntautui maalivahdin syliin. Belgia-ottelussa Thibaut Courtois’n ainoa torjunta oli Glen Kamaran vasemman jalan kevyen tuuppauksen koppaaminen.
Suomen 19 laukauksesta EM-kisojen lohkovaiheessa kymmenen pysähtyi vastustajan kenttäpelaajaan. Kolme osui maalipuiden väliin ja kuusi ohi maalista.
Tilastopaja Infogolin mukaan Suomen maaliolettama oli lukemin 0–2 päättyneessä ottelussa Belgiaa vastaan 0,33 osumaa. 0–1-tappiossa Venäjää vastaan lukema oli 0,88, ja Tanska-voitossa 0,41.
Suomi sai kolmen pelin yhteenlasketun maaliolettaman 1,62 perusteella suurin piirtein sen, mitä se ansaitsi. Tanskan (2,09), Venäjän (1,08) ja Belgian (1,62) lukemat huomioituna ehkä jopa hieman enemmän.
Venäjä-pelin lopusta miinusta
Blokattujen laukausten korkea määrä kertoo, ettei Suomi päässyt juuri yrittämään maalintekoa niin sanotuista vapaista vetopaikasta, vaikka toki mukaan mahtui Venäjän puolustuksen pari viime hetken pelastavaa liukua.
Hyökkäykset eivät tuottaneet tarpeeksi laadukkaita maalipaikkoja. Tanskaa vastaan Suomi oli köysissä, mutta sai luotua yhden täydellisen hyökkäyksen, kun se onnistui purkamaan juuttien vinhan prässin kylmäpäisellä syöttöketjullaan.
LUE MYÖS: Analyysi: Huuhkajat saapui jättämään jo jäähyväisiä kannattajilleen – jatkopaikka enää muutaman toivonmurusen varassa
Venäjä ei juuri prässännyt, vaan vetäytyi, etenkin johtomaalinsa jälkeen. Myös Belgia oli prässinsä kanssa jopa yllättävän löysä ja antoi Suomen pyörittää rauhassa hyökkäyksiään keskialueella.
Neuvottomuus matalampaa puolustusblokkia vastaan näkyi ja turhautti etenkin Venäjää vastaan pelatussa ottelussa, jonka sekava loppu menee pitkälti Suomen valmennusjohdon piikkiin. Huuhkajat pelasi Venäjän pussiin, kun se alkoi roiskia pitkää palloa ja nosti toppari Paulus Arajuuren kärkeen.
Edellä mainittuja ratkaisuja voi luonnehtia kestämättömäksi, ja vapaaehtoinen luopuminen kontrolloiduista hyökkäyksistä kirivaiheessa kummastuttaa edelleen.
Jos Kööpenhaminassa pelattu Tanska-ottelu oli ryöstö päivänvalossa, ajoittain täysin kaoottisesti puolustanutta Venäjää vastaan Suomen olisi pitänyt pystyä parempaan niin kentällä kuin valmennuksessa.
Pelitapa kulutti hyökkäyksestä terän
Kanerva selvitti Belgia-ottelun jälkeen Suomen pallollisen pelaamisen kipupisteitä. On selvää, että Suomen hyökkäysteho kärsi uhrautuvasta ja matalalla makaavasta puolustusmuodosta. Pelitapa vaati hyökkääjiltä ja keskikenttämiehiltä armotonta raatamista.
– Meillä ei ole varaa jättää ketään puolustusvelvollisuuksien ulkopuolelle, päävalmentaja Markku Kanerva totesi.
LUE MYÖS: Annimari Korte hämmästelee hehkutusta Cristiano Ronaldosta – "13-vuotiaat tytöt pystyvät samaan"
Kanervan mukaan kolme pistettä ja kolmossija Belgian, Venäjän ja Tanskan sisältävästä lohkosta on Suomelta kelpo tulos. Siitä on vaikeaa edes yrittää olla eri mieltä.
– Maailman huippumaita vastaan tässä pelataan. Me ei olla sillä tasolla vielä. Jos pelaajien markkina-arvot alkavat huidella samalla tasolla kuin vastustajalla, niin sitten odotukset ja vaatimukset ovat samanlaisia. Pitää olla realisti. Siksi meidän hyökkäyspelaamisemme rakentuu pelaajien vahvuuksien varaan, Kanerva muistutti.
– Puolustus on ollut meidän kivijalkamme. Jos lähdemme 4–3–3:lla tai muulla vastaavalla, se on heti yksi pelaaja pois puolustuksesta. Se voi koitua kohtaloksi.
Huuhkajien elinehto on pitää oma pää puhtaana tai päästää mahdollisimman maaleja. Mutta löytyisikö hyökkäyspeliin vielä jostain uusi vaihde? Nyt joukkueen vahvuutena pidetyt vastaiskut jäivät lähes nolliin, kun energiaa ja miehiä ei riittänyt nopeisiin hyökkäyksiin lähtöihin.
– Parannettavaa varmasti on, Kanerva myönsi.
Jatkoa ajatellen Suomen on kehitettävä edelleen pitkien hyökkäystensä murtautumis- ja viimeistelyvaiheita, jotta sen maalintekokyky ei perustuisi niin yksipuolisesti vastaiskuihin. Vaikka pelaajat eivät häikäisisi yksilötaidoillaan, joukkueen pelaamista voi yhä parantaa.
Pallonhallintapelin petraaminen antaa avaimia pärjätä myös huippuja vastaan. Se suo pelaajille arvokkaita palautumishetkiä puolustustaistelun keskellä, vaikka hallinnan tuottamat maalipaikat jäisivätkin vähiin.
Alla oleva video: Suomen ja Belgian välisen ottelun loppuminuuteilla nähtiin erikoinen episodi, kun vähäpukeinen nainen keskeytti pelin hetkeksi.
0:32