Tampereen Ilveksen totaalinen romahdus oli kivuliasta seurattavaa, MTV Urheilun Jere Hultin kirjoittaa Tampereelta.
Ilves–Tappara 3–4 (3–0, 0–3, 1–0), voitot 2–4
Kuudennen Tappara-välierän lähtötilanne, siis pakkovoitto, oli luonut Nokia-areenaan seesteisen, jopa pelokkaan tunnelman ottelun alkaessa. Ilves oli ongelmissa maanantain kotiottelunsa lipunmyynnin kanssa, mutta paikalle saapuneesta 7 830 katsojasta illan aikana vuoristoratamaisesti eläneet tunnetilat olivat luettavissa. Yleisömäärä jäi sarjan pienimmäksi.
Kun Ilves palasi avauserässä ottelusarjan alun loistoonsa, se oli ällistyttävän hyvä. 3–0 tauluun ja Tappara oli jyrätty lähtöviivalle totaalisesti. Samalla epäuskon ja skeptisyyden tunsi väistyvän. Ensimmäisellä paussilla Nokia-areenan yläkäytävällä kahden keski-ikäisen Ilves-fanin kesken päiviteltiin "muka sarkastisesti", kuinka tarttee varmaan keskiviikkonakin tulla tänne. Toivo oli herännyt.
Ilves-yhteisön kannalta luku synkkien tarinoiden kirjaan oli vielä tässä vaiheessa kirjoittamatta.
Toisessa erässä kaikki sai tavallaan alkunsa hölmöilystä, kun Ilves antoi Tapparalle ylivoiman sössimällä väärän vaihdon. 1–3-kavennus ei vielä muuttanut ilmapiiriä vihreässä yleisömeressä.
Kasper Simontaipaleen 2–3-kavennus pääsi dramaturgisesti melkein kuin livahtamaan ohi, kun peli oli jo 3–3. Ilves hukkasi avauserän otteensa täysin viidessä minuutissa. Tasoitusmaalissa yksittäinen virhe sattui Toni Utuselle, mutta lamaantuminen ja pelko olivat jo tässä vaiheessa hiipineet koko Ilves-kollektiiviin.
Päätöserässä Daniel Brickleyn voittomaali käytännössä kirjoitti itse itsensä osaksi illan kulkua. Se oli siinä.
Tämän välieräsarjan häviäminen kyrsii Ilves-faneja jo muutenkin sen takia, että joukkue oli kentällä parhaimmillaan niin hyvä, että sen olisi voinut vannoa marssivan jatkoon sarjan alun perusteella. Kaikkien alkukauden vaikeuksien jälkeen Tommi Niemelä sai remminsä väläyttelemään hetkittäin jopa Liigan parasta kiekkoa. MTV Urheilun Karri Kivi piti murskalukuihin päättynyttä toista matsia jopa koko kauden dominoivimpana suoritteena.
Tällaiset välähdysten romantisoinnit ovat kuitenkin täysin turhia, koska Ilves hävisi lopulta neljästi peräkkäin ja tarjoili vielä kauden viimeisessä kotiottelussaan sellaisen luvun 41-vuotiseen mestaruudettomaan seurataruunsa, ettei pahemmasta väliä.
Tappara nosti sarjassa tasoaan, löysi upsidensa ja näytti kovimmissa paikoissa joukkueesta kuplivan voittamisen kulttuurin merkityksen. Se otti irti ja onnistui iskemään isoissa paikoissa kun piti.
Neljäs pronssiottelu viiteen vuoteen on isossa kuvassa nousu kärkiseurojen joukkoon, mutta se tuskin tyydyttää yhtäkään Ilvekseen linkittyvää tahoa.