Euroopan sotavuosien tekemisen voisi nimetä "olisi kiva" -politiikaksi. Olisi kiva, jos Ukraina voittaisi, mutta sille ei olla annettu välineitä siihen, kirjoittaa Ukrainassa käytävää sotaa tiiviisti seuraava MTV Uutisten toimittaja Jouko Luhtala.
Sota Ukrainassa ei ole enää pattilanteessa, vaan Venäjä etenee.
Kyse ei ole mielipiteestäni, vaan Yhdysvaltojen tiedusteluviranomaisten arvioista.
Rintamatilanne ei anna Ukrainalle armoa. Venäjä on syksyn aikana vallannut kilometri, kaupunki ja kylä kerrallaan Ukrainan alueita.
Näiden faktojen valossa mahdollisimman nopea rauha voisi olla Ukrainan etu, jos ja kun lännen teot eivät tulevaisuudessakaan kohtaa sanoja.
Nyt tilanne on se, että Ukrainan neuvotteluasema heikkenee joka ainoa päivä, eikä selkeää helpotusta ole näkyvissä.
Donald Trumpin voitettua Yhdysvaltojen presidentinvaalit on kauhisteltu tämän rauhansuunnitelmia.
Todellisuudessa Trumpin pakottama rauha voi olla Ukrainan etu ja salaa helpotus Euroopalle.
Trump uhosi kampanjansa aikana takovansa rauhan Ukrainaan vuorokauden kuluessa valtaanpääsystään. Nyt puhutaan siitä, että Venäjä ja Ukraina pannaan neuvottelupöytään ensimmäisen päivän aikana.
Aikataulu todennäköisesti pettää, mutta Trumpin aikana askeleita kohti rauhaa otettaneen selvästi aiempaa vauhdikkaammin.
Keskiviikkona Reutersin venäläislähteet kertoivat Vladimir Putinin olevan valmis keskustelemaan tulitauosta Ukrainan kanssa Trumpin välityksellä tietyin reunaehdoin. Venäjä ei halua tehdä merkittäviä aluemyönnytyksiä ja Ukrainan pitää luopua Nato-haaveista.
Putin ja Trump ovat jo keskustelleet, uutisoi Washington Post. Kreml on tosin kiistänyt koko puhelun.
Jos Trumpin hallinto vääntää Ukrainan asehanat kiinni, vähenevät Kiovan vaihtoehdot radikaalisti. Euroopasta ei nähdyn perusteella ole täyttämään Yhdysvaltojen jättämää aukkoa.
Tämä käytännössä pakottaisi Ukrainan neuvotteluihin, joissa sen täytyisi lähinnä hyväksyä parhaat mahdolliset rauhanehdot tai jatkaa heikosti sujuvaa sotaa aiempaa vähemmillä aseilla.
Tilanteen muuttumisen on huomannut myös presidenti Volodymyr Zelenskyi, joka yllättäen totesi viime viikolla, että Ukraina haluaa lopettaa sodan ensi vuoden aikana "diplomatian keinoin".
Sen enempää Eurooppa kuin Yhdysvallatkaan ei ole osoittanut Ukrainan kesän 2023 suuren vastahyökkäyksen epäonnistumiseen jälkeen suurempaa innokkuutta varustaa ukrainalaisprikaateja siten, että ne voisivat kääntää sodan suuren kuvan.
Yhdysvaltojen vihdoin antama Atacms-ohjuslupa toki toi äskettäin Ukrainalle uuden keinon hyökätä 300 kilometrin päähän rintamalinjoista, mutta päätöksestä ei ole kääntämään sotaa.
Toivoa se toki tuo, mutta toivo ei poista Ukrainan sotilas- ja kalustopulaa. Ukraina tarvitsee länneltä aseita ja ammuksia, ei hiljaisia hetkiä tai vetoomuksia.
Jos rintamatilanne ei käänny – eikä se sitä ilman lännen merkittävää tuen lisäystä todennäköisesti tee – Ukraina ei ole saamassa parempia ehtoja kuin ne, jotka se Trumpin Valkoiseen taloon muuttaessa mahdollisesti eteensä saa.
Ukrainan kannalta ongelmaksi voi tosin muodostua se, ettei Venäjällä ole välttämättä mikään kiire tehdä rauhaa, vaikka senkin kaluston arvioidaan käyvän jossain vaiheessa vähiin. Sotiminen kun herkästi jatkuu tasan niin pitkään kuin siitä jompi kumpi osapuoli hyötyy.
Mallia sodanjälkeisestä Suomesta
Ukraina voi joutua ottamaan mallia vuoden 1944 Suomesta. Tuolloin tasavallan uudet rajat piirrettiin Suomen kannalta rintamatilannetta epäedullisemmin.
Suomessa häviöstä alettiin puhua torjuntavoittona.
Vastaavan tarinan paaluttamisen aika voi koittaa Ukrainassakin. Ainekset ovat hyvät, sillä Ukrainan armeija on suoriutunut selvästi kaikkia asiantuntija-arvioita paremmin.
Ukrainan päänsärky olisi sodan jälkeen sama kuin Suomellakin aikanaan – ja myös nyt. Vieressä on yhä sama, aggressiivisuutensa osoittanut itänaapuri. Tilanne on kaukana kivasta.
Ukraina on pitkään toistanut, että se haluaa palauttaa vuoden 1991 rajat. On täysin absurdi ajatus, että Venäjä vetäytyisi hyvää hyvyyttään valloittamiltaan alueilta.
On tietysti mahdollista, että Trump pakottaa Putinin Venäjälle epämieluisaan rauhaan. Siihen on vaikea uskoa, mutta olen enemmän kuin mieluusti väärässä.
Euroopalle Trumpin pakottama rauha saattaisi olla salaa helpotus. Ukrainan kannalta ikävistä rauhanehdoista voitaisiin syyttää rapakon takaista presidenttiä, eikä omaa aikaansaamattomuutta.
Euroopan sotavuosien tekemisen voisi nimetä "olisi kiva" -politiikaksi. Olisi kiva, jos Ukraina voittaisi, mutta sille ei olla annettu välineitä siihen.
Tähän kaikkeen voisi tietysti sanoa, että ei ole reilua.
Ei ole ei, mutta maailmanhistoriaa ei varsinaisesti ole tehty reiluista rauhoista.