Mahdolliset rajoitukset voivat hyvinkin vesittää Atacms-ohjusten merkityksen, kirjoittaa MTV Uutisten toimittaja Jouko Luhtala.
Ukraina saa nyt hyökätä Yhdysvaltojen 300 kilometrin kantaman Atacms-ohjuksilla Venäjälle, kertoivat muun muassa New York Times ja Washington Post sunnuntaina. Yhdysvallat tai Ukraina eivät ole asiaa vahvistaneet.
Sotaa ratkaisevat ihmeaseet ovat vähissä, eikä Atacms-ohjuksistakaan asiantuntija-arvioiden mukaan sellaisiksi ole.
Murheita ohjukset voivat Venäjälle kuitenkin aiheuttaa. Osaltaan sen todistaa jo se, kuinka pontevasti Venäjä on koko lupa-asiaa protestoinut.
Kuinka suuren päänsäryn Venäjän presidentti Vladimir Putin lopulta ohjuksista saa, selviää vasta, kun kolmeen avoimeen kysymykseen saadaan vastaus.
Erikseen ja yhdessä ne voivat hyvinkin vesittää Atacms-ohjusten merkityksen.
Ensimmäinen kysymys on, mitä Washington Postin uutisessa ollut muotoilu "rajoitetuista iskuista" lopulta tarkoittaa.
Lehden haastatteleman yhdysvaltalaisviranomaisen mukaan presidentti Joe Bidenin ohjusluvalla tulee olemaan "hyvin tarkka ja rajallinen vaikutus" taistelukentällä.
Rajatun vaikutuksen on tarkoitus hillitä Venäjän huolia eskalaatiosta, viranomainen sanoi.
Muotoilua on hyvin vaikea kääntää Ukrainalle myönteiseksi asiaksi.
Erityisen huolestuttavaa Ukrainan kannalta on, jos Yhdysvaltojen lupa kattaa esimerkiksi vain Kurskin alueen. Yhdysvaltalaisen Axios-median mukaan näin on. Myös CNN:n mukaan ohjukset on tarkoitettu "pääosin" käytettäväksi Kurskissa.
Nytkin Ukrainan syytetään pitävän palasta Kurskia kiinni pikemminkin poliittisista kuin sotilaallisista syistä.
Jos Ukraina ei saa hyökätä ohjuksilla Kurskin alueen ulkopuolelle, rajoittaisi se olennaisesti ohjusiskujen kykyä vaikuttaa sotatilanteeseen Itä-Ukrainassa, jossa Venäjä on kuluvan vuoden ajan edennyt hitaasti, mutta tasaisesti.
Toinen suuri Atacms-kysymys on ohjusten määrä. Yhdysvaltalaisviranomaisten mukaan niitä on Ukrainalla kovin vähän ja samaan hengenvetoon on todettu, ettei ohjuksia ole kovin paljoa annettavaksi.
Ongelma on tuttu. Lännen lahjalista Ukrainalle on nimekäs Abrams- ja Leopard -taistelupanssarivaunuista Bradley-rynnäkkövaunuihin ja F-16-hävittäjiin saakka, mutta kaikkia niitä on lähetetty lopulta kovin niukasti ja tyypillisesti yksittäisiä eriä.
Ukrainan ja Venäjän välinen sota on jo pitkään ollut luonteeltaan kulutussotaa ja nimensä mukaisesti sellaisessa kuluu sekä sotilaita että kalustoa. Ukrainalla on Venäjää suurempi pula molemmista.
Atacms-ohjusten niukkuutta korostaa se, että Venäjän ilmatorjunta todennäköisesti ampuu vähintään osan niistä alas.
Mitä syvemmälle Venäjälle ohjuksia ammutaan, sitä vaikeammaksi niiden perille saaminen muuttuu. Mahdotonta tämä ei tokikaan ole, kuten Ukrainan toistuvasti onnistuvat droneiskut ovat osoittaneet.
Kolmas ohjusten tehoa merkittävästi määrittävä seikka on, kuinka paljon Venäjä jättää 300 kilometrin kantaman sisälle sotilaallisesti arvokkaita kohteita.
Rintamalla taistelevia sotilaita ei tietysti voi siirtää ja huoltoakin vain rajallisesti, mutta esimerkiksi ilmaiskuille herkät hävittäjät voidaan viedä kauemmaksi niistä 16 lentotukikohdasta, jotka jäävät Atacms-ohjusten kantaman sisälle.
2:10
Lehtitietojen mukaan Venäjä oletti aiemmin tänä vuonna Yhdysvaltojen antavan Ukrainalle ohjusluvan ja on täten jo siirtänyt huomattavan määrän riskialueella olevasta kalustosta pois.
Pentagonin arvion mukaan noin 90 prosenttia Venäjän liitopommi-iskuja tekevistä lentokoneista nousee jo nyt ilmaan Atacms-ohjusten kantaman ulkopuolelta.
Kiitos yhdysvaltalaislehtien juttujen, ensimmäinen Atacms-ohjusisku ei myöskään pääse yllättämään Venäjää. Tiedon vuotaminen Bidenin antamasta luvasta, kuten sotatieteiden dosentti Ilmari Käihkö asian Helsingin Sanomissa sanoi, on "sotilaallisesti todella tyhmä asia".