Sodan jatkumiseen tähtäävät näennäisneuvottelut ovat jälleen alkaneet, kirjoittaa MTV Uutisten toimittaja Jouko Luhtala.
Venäjän presidentti Vladimir Putin on jälleen aloittanut rauhantanssin Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin kanssa.
Venäjän tavoite tuskin on rauha tai edes aidot neuvottelut.
Ensimmäiset askeleet ovat tutut.
Putin ilmoitti, ettei Venäjä iske Ukrainan pääkaupunkiin Kiovaan kolmeen päivään.
Se on tulkinnasta riippuen joko sumuverho tai hyvän tahdon ele Yhdysvaltojen suuntaan.
Putinin pitää esittää rauhantahtoista, koska Yhdysvaltojen turha suututtaminen ei ole Venäjän etujen mukaista.
Yhdysvaltojen suora materiaalinen tuki Ukrainalle on enemmän tai vähemmän nollissa, ja Kreml haluaa varmistaa, ettei tässä asiassa tapahdu muutosta.
Syy sille, että Putin on ylipäätään vaivautunut pukemaan tanssikengät, on ilmeinen. Yhdysvaltaiset diplomaatit Steve Witkoff ja Jared Kushner ovat parhaillaan Moskovassa, mistä he tiettävästi suuntaavat Kiovaan.
Venäjän Yhdysvallat-neuvottelijaksi noussut Kirill Dmitriev julkaisi itsestään kuvan kättelemässä amerikkalaiskaksikkoa ja kutsui heitä "rauhantekijöiksi".
Yhdysvaltalaisten kestitseminen on Venäjältä fiksu liike, jonka panos-tulos-suhde on lyömätön.
Moskovassa tarjoillulla fiinillä illallisella ja sopivasti nuoleskelevalla fraasilla varmistetaan lupa valehdella, että yritetty on, vaikka yritystä ei ollutkaan.
Ukrainan rauhasta tai edes tulitauosta ei ole käytännössä neuvoteltu sen jälkeen, kun Trump ja Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu alkoivat pommittaa Irania. Eipä sillä, että sotaa edeltävinä kuukausinakaan olisi hirveästi ponnisteltu rauhan eteen.
Todennäköisesti Venäjä tarjoilee Ukrainalle taas ne samat ehdot, jotka on tähänkin asti nähty.
Kertaus: Venäjä vaatii alueluovutuksia, Ukrainan ulkopoliittisen itsenäisyyden riisumista ja merkittäviä oikeuksia puuttua Kiovan sisäpolitiikkaan.
Tiivistetysti: Venäjä haluaa Ukrainasta näennäisesti itsenäisen vasallivaltion Valko-Venäjän tapaan.
Niin sanottuna vastapalveluksena Venäjä on tarjonnut Ukrainalle jonkinlaisia oikeuksia länsimaisiin turvatakuisiin. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan niissä on turhan paljon teoriaa.
Rauhantoivoa voi halutessaan hakea siitä, että Putin on äskettäin puhunut rauhan mahdollisuudesta.
Siihen ei kannata ripustautua, sillä puhe Venäjällä suosiotaan menettävän sodan lopettamisesta on juuri nyt alennusmyynnissä.
Duuman vaalit lähestyvät ja amerikkalaisdiplomaattien vierailu oli todennäköisesti hyvissä ajoin Kremlin tiedossa. Siinä kaksi kelpo syytä puhua rauhasta.
Olennaista on, että Putin ei ole sanallakaan viitannut siihen, että Venäjä olisi valmis joustamaan rauhanehdoista. Jos jousto pysyy nollassa, ei Ukrainalla ole mitään syytä allekirjoittaa rauhansopimusta.
Periaatteessa todellisten neuvotteluiden mahdollisuuden puolesta puhuu se, ettei sota suju kovin hyvin sen enempää Ukrainan kuin Venäjänkään kannalta.
Molempien maiden ilmapuolustus vuotaa ja käytännössä jokapäiväiset iskut aiheuttavat huomattavaa molemminpuolista tuhoa.
Rintamalla miehiä kuolee, mutta kumpikaan ei juuri etene.
Sota kuitenkin sujuu sekä Ukrainan että Venäjän näkökulmasta riittävän hyvin, jottei kummankaan tarvitse suostua toisen osapuolen saneluehtoihin.
Eivätkä sodat lopu ennen kuin kaikki osapuolet pitävät sitä joko hyvänä tai välttämättömänä.
Venäjä ja Ukraina pompottelevat diplomatiapalloa todennäköisesti viikonlopun yli ja kenties ensi viikollakin.
Todennäköisintä on, että neuvotteluiden suurimmaksi saavutukseksi jää Venäjän ja Ukrainan pääkaupunkeja koskeva kolmen päivän tulitauko, jonka Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi juuri vahvisti.
Tyhjää parempi sekin.
