Iranin ja Yhdysvaltain konflikti on ajautunut sotaa lupaavaan umpikujaan, kirjoittaa MTV Uutisten ulkomaantoimittaja Jouko Luhtala.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on kääntänyt selkänsä kesäkuussa hyväksymälleen 60 päivän tulitaukosopimukselle, kertovat amerikkalaisviranomaiset yhdysvaltalaislehti Wall Street Journalille.
Iran sen sijaan haluaisi palata juuri tuon sopimuksen pariin, eikä ihme, sillä kyseisen paperinivaskan on arvioitu suosineen Teherania.
Sunnuntaina Trump sanoi amerikkalaismedia Axiosille Yhdysvaltain ja Iranin jatkavan epäsuoria neuvotteluita tällä viikolla.
– He haluavat tehdä sopimuksen, mutta se ei ole sopimus, jonka minä haluan. Olisimme ehkä voineet hyväksyä sen vuosi sitten, Trump sanoi Axiosille.
Lauantaina Trump totesi suoraan, ettei hän hyväksy Iranin ehdottamaa seitsemän päivän tulitaukoa.
Trumpin rauhantahtoisuus vaikuttaa olevan kortilla, ja hän totesikin "aina miettivänsä" iskujen jatkamista Irania vastaan.
Huomionarvoisesti Yhdysvaltain puheet ovat palanneet Hormuzinsalmen avaamisesta Iranin ydinohjelmaan.
Sen voi tulkita ongelmien peittelyksi tai alkuperäisiin tavoitteisiin palaamiseksi. Taustalla voi hyvinkin olla Valkoisen talon päätelmä, että Iranin tilanne on heikentynyt.
Tietyt seikat tukevat Yhdysvaltain arviota.
Sekä Lähi-idässä että Yhdysvalloissa arvioidaan, ettei Iranin Hormuzinsalmen sulku ole lainkaan niin aukoton kuin Teheran väittää.
Öljyliikenne salmen läpi on virallisten lukujen mukaan yhä olematonta verrattuna sotaa edeltävään aikaan, mutta noiden lukujen ei uskota olevan koko totuus laivaliikenteestä, sillä tankkerit liikkuvat alueella transponderit suljettuina ja sotilassaattueissa.
Yhdysvallat myös arvioi Iranin satamien saartamisen aidosti vahingoittavan iranilaistaloutta, joka oli jo ennen sotaa epätoivoisessa tilanteessa.
Tämä Hormuzinsalmen tuplavaikutus saattaa heikentää Iranin painostusvoimaa, vaikka öljyn korkea markkinahinta onkin yhä tosiasia. Löpön hintaa ei suinkaan laske Jemenin huthikapinallisten eteneminen Punaisella merellä.
Kaakkois-Iranista kuului viikonloppuna lisää Yhdysvaltoja miellyttäviä uutisia, kun vallankumouskaartin prikaatinkenraalin ja tiedustelupäällikön kerrottiin kuolleen tulitaistelussa.
Tulitaistelu käytiin vallankumouskaartin sotilaiden, poliisien ja sunnivähemistöön kuuluvien kapinallisten välillä. Iran on todennäköisesti kaukana sisällissodasta, mutta kaikenlainen epävakaus maassa palvelee Washingtonin etuja ainakin lyhyellä aikajänteellä.
Vuosia jatkuva sekasorto yli 90 miljoonan ihmisen valtiossa olisi tietysti tyystin toinen asia, ja vähintään alueellinen katastrofi.
Ongelmista huolimatta Trump ei usko Iranin joustavan neuvotteluissa, joten uusi pommituskampanja marraskuun välivaalien jälkeen on todennäköinen, lähteet kertovat.
Sota Irania vastaan oli Yhdysvalloissa epäsuosittu jo ennen sen alkamista, eikä niukka menestys ole asiaa auttanut.
Vaalien jälkeen Trumpin tarve lepytellä äänestäjien ärtymystä polttoaineen hintaan voi kuitenkin romahtaa, mikä kasvattaa ilmaiskujen todennäköisyyttä.
Yhdysvaltain kannalta ongelmallisia kysymyksiä on ainakin kaksi.
Kuinka laajan pommituskampanjan Yhdysvallat pystyy realistisesti tekemään? Pentagonilla on tunnetusti pulaa sekä hyökkäys- että torjuntaohjuksista.
Keskeisempi kysymys on, mitä Yhdysvallat aidosti pystyisi uusilla pommituksilla saavuttamaan?
Sodan ensimmäisen vuorokauden aikana Yhdysvallat ja Israel iskivät tuhanteen kohteeseen, seuraavan 37 päivän aikana 12 000 paikkaan.
Yleinen uskomus oli, että Yhdysvalloilta ja Israelilta loppuvat nopeammin järkevät kohteet kuin pommit. Toisin kuitenkin kävi. Iranin ilmapuolustus tuhottiin, mutta vastaiskukyky ballistisine ohjuksineen ja drooneineen säilyi.
Jos Iran kesti tuolloin, miksi tilanne olisi nyt toinen?
Iranin ja Yhdysvaltain konflikti näyttääkin ajautuneen odottavaan umpikujaan, johon oikein kukaan ei ole tyytyväinen.
Molemmat osapuolet sinällään vaikuttavat pitävän rauhaa sotaa parempana vaihtoehtona, mutta vastapuolen tarjoamia ehtoja sietämättöminä.
Yhdysvallat ja Iran ovat molemmat kuin pokerinpelaajia, jotka vakaasti uskovat pitävänsä kädessään vastustajaansa parempia kortteja.
Jos kumpikaan ei anna periksi, pommit lentävät.
