Kommentti: Lewis Hamilton saattaisi kestää Ferrarin takia jopa vainoharhaisuutta ja rasismia – F1-megasiirto ratkaistaan silti eri faktojen perusteella

Sinänsä asiassa ei pitäisi olla mitään ihmeellistä. Lewis Hamilton on nyt voittanut urallaan kuusi maailmanmestaruutta, joista viisi Mercedeksen ylivoimaisen koneiston kruunun jalokivenä.

Hamilton on yksi niistä urheilijoista, jotka todella pitävät huolta omasta julkisuuskuvastaan – ja todennäköisesti myös siitä maineesta, jonka hän joskus F1-sarjalle jättää. Tässä valossa siirto Ferrarille olisi aivan looginen urasuunnitelma viimeisiksi kausiksi. Michael Schumacherin ennätysten saavuttaminen tiimissä, jonka saksalaislegenda kerran kietoi täysin itsensä ympärille, olisi maaginen päätös uralle.

34-vuotiaana Hamilton on edelleen ällistyttävän tuore, energinen, oppimiskykyinen ja ennen kaikkea hänen menestysnälkänsä on yhä todella kovalla tasolla. Siksi britin kohdalla ikä ei tosiaan ole este punaisten unelmien toteuttamiseksi.

Vaikka Ferrari kyntäisi vuosikymmenet syvällä suossa, sen ratissa maailmanmestaruuden voittaminen on yhä paljon suurempi asia kuin missään muussa tallissa. Siksi Hamilton saattaa hyvinkin katsoa kaikkia epäkohtia sormien lävitse. Niitä vain riittää tällä hetkellä loputtomiin.

Ferrarin vauhti kesätauon jälkeen oli yksi päättyneen kauden 2019 suurimmista sensaatioista, joka saattoi nykäistä alustavat keskustelut käyntiin. Tuoreet tiedot Italiasta kertovat Hamiltonin vierailleen Maranellosssa jo kahdesti ja tavanneen siellä sekä puheenjohtaja John Elkannin ja varapuheenjohtaja Piero Ferrarin.

Hamilton on haalinut kotitalliinsa jo niin monta Ferrarin katuautoa, ettei hänen mieltymyksensä italialaisiin menopeleihin ole jäänyt keneltäkään huomaamatta. Unelmien liitto – joku voisi sanoa.

Unelmien kääntöpuoli

Mutta sitten täytyy nostaa esiin myös asioiden toinen puoli. Ensimmäisenä Hamilton tietysti katsoo sitä, voiko Ferrari rakentaa tästä hetkestä reilussa vuodessa sellaisen auton, jolla voitetaan maailmanmestaruus kaudella 2021? Monzan aikoihin syyskuussa olisi helposti voinut sanoa, että kyllä ehdottomasti. Nyt se on jo paljon epätodennäköisempää.

Välissä Ferrarin mahdolliset väärinkäytökset ovat ainakin jossain määrin paljastuneet FIA:lle ja kilpailijatiimeille. Heti polttoainejärjestelmää vastaan alkaneen tutkinnan aikoihin Ferrarin suoranopeudet suorastaan romahtivat.

Se, että Ferrarin jättiharppaus kärkitiimiksi osoittautuikin hetkelliseksi silmänkääntötempuksi, ei voi olla vaikuttamatta Hamiltonin mielipiteeseen. Toinen määrittelevä tekijä on siinä, päättääkö hänen suuresti arvostamansa tallipäällikkö Toto Wolff jatkaa Mercedeksellä vai suunnata F1:n johtotehtäviin.

Ferrarissa on tällä hetkellä paljon muitakin epäkohtia, jotka eivät varmasti vakuuta Hamiltonia ruusunpunaisesta tulevaisuudesta. Käynnissä on verinen valtataistelu Charles Leclercin ja Sebastian Vettelin välillä sekä tallipomo Mattia Binotton kyvyttömyys saada kaksikkoa kuriin. Tämän lopputulos on vääjäämättä se, että vain Leclerc on pian jäljellä, mutta haluaisiko Hamilton lähteä taistelemaan asemastaan tähän sirkukseen ja vielä niin, että nuorella nousukkaalla on jo vuosien etumatka tallin ja auton kanssa?

Myös Ferrarin toimintakulttuuri poikkeaa hyvin paljon siitä, mihin Hamilton on Mercedeksellä tottunut. Hän tarvitsee avoimen ilmapiiriin, jossa hänen omaa egoaan pönkitetään kaiken muun kustannuksella. Sitä on vaikea pystyä lunastamaan Ferrarilla.

On otettava huomioon myös edessä oleva kielimuuri, joka ei varmasti edesauta vainoharhaiseltakin toisinaan vaikuttavan Hamiltonin tarvitsemaa mielenrauhaa. Kaiken lisäksi hän saa varautua Italiaan siirtyessään suoranaiseen rasismiin, joka on yhä syvällä monen ihmisen puhetavassa. Maan johtaviin F1-toimittajiin lukeutuva Leo Turrini puhuu Hamiltonista yhtenään nimellä ”Il Nero” eli ”Musta”.

Tämän puheen kanssa Hamiltonilla on tietysti täysi nollatoleranssi, mutta pystyykö Ferrari suojelemaan häntä siltä? Tuskin.

Hamilton joutuu paitsi punnitsemaan asiaa tunteen ja järjen välillä, myös eri tunne- ja järkisyitä toisiaan vastaan vertaillen. Loppujen lopuksi suurimmaksi tekijäksi nousee se, onko Ferrari kesällä 2020 kykenevä vakuuttamaan hänet tulevan autonsa kehityksestä.

Sen jälkeen kaikki muut asiat ovat sivuutettavissa. Ainakin hetkeksi.