Tutkijat ovat havainneet, että ihmiset voivat saada saman lievän, vilustumista aiheuttavan koronaviruksen kahdesti vuodessa. Asiasta kirjoittaa arvostettu tiedejulkaisu MIT Technology Review. Tämä antaa karmivan vastauksen keskusteluun COVID-19-taudin ”tartuntapiikin ohittamisesta” ja ”laumaimmuniteetista”. kirjoittaa kommentissaan MTV Uutisten ulko- ja turvallisuuspolitiikan erikoistoimittaja Mirja Kivimäki.
Jo vuonna 2016 Columbian yliopiston tutkijat alkoivat kerätä nenän sisäpintanäytteitä yhteensä 191 lapselta, opettajalta ja sairaalatyöntekijältä ja pyysivät heitä kirjaamaan ylös jokaisen niistämisen ja kurkun karheuden. Tarkoitus oli saada yleiskäsitys yleisten hengityselimiin vaikuttavien virusten ja oireiden yleisyydestä ja siitä, kuinka pitkään ihmiset pysyivät niille immuuneina.
Tutkimukseen sisällytettiin neljä koronavirusta HKU1, NL63, OC42 sekä C229E, jotka leviävät vuosittain laajasti, mutta eivät yleensä herätä kovinkaan kummoista huomiota, koska ne aiheuttavat tavallista flunssaa.
On huomattava, että vaikka nämä virukset ovatkin koronaviruksia, kuten tällä hetkellä leviävä SARS-CoV-2 -virus, joka aiheuttaa COVID-19-tautia, kyseessä ovat siis eri virukset.
Immuniteettitapa voi silti olla hyvin samanlainen, kertoo MIT Technology Review.
Viiden jälkeen -ohjelmassa uutisoimme, että sairastanut voi tartuttaa jopa viiden viikon ajan, eikä immuniteetti koronavirukseen välttämättä varmistu yhdellä vasta-ainetestillä. Katso video alta!
10:35
Lue myös: Pahin ohi vai edessä vasta syksyllä – miksi asiantuntija-arviot Suomen koronahuipusta vaihtuvat koko ajan?
WHO: Koronan sairastanut ei välttämättä ole immuuni virukselle
Tutkijat pelkäävät koronarokotteen kehittämisen epäonnistuvan: Pitäisikö jatkuvan COVID-19 uhkakuvan kanssa vain totutella elämään?
Monta tartuntaa vuodessa
Tutkijoiden nyt julkaisema raportti onkin hermostuttava. He havaitsivat, että ihmiset usein saivat saman infektion uudestaan, usein jopa samana vuonna ja joskus jopa useamman kerran vuodessa. Puolentoista vuoden sisällä testiryhmästä kaksitoista henkilöä antoi positiivisen tuloksen kaksi tai kolme kertaa samalle virukselle. Yhdessä tapauksessa välissä oli vain neljä viikkoa.
Ero on hyvin suuri verrattuna vaikkapa useisiin rokkotauteihin, joissa immuniteetin voi odottaa kestävän loppuelämän. Koronavirusten immuniteetti näyttää hiipuvan nopeasti, tutkimusryhmä toteaa.
Vielä on epäselvää, kuuluuko COVID-19 tähän joukkoon immuniteettinsa osalta. Columbian yliopiston tutkimusryhmä kuitenkin otaksuu, että koko keskustelu pandemian tukahduttamisesta voi olla pahasti harhaanjohtavaa.
Ajatteleeko kukaan flunssasta ja influenssastakaan, että ”nyt epidemia pysyvästi tukahdutettu” tai ”laumaimmuniteetti on saavutettu”? Puhumattakaan että ne voitaisiin rajata vaikkapa Suomen rajojen ulkopuolelle?
Laumasuojaa ei ehkä ole olemassakaan
Julkisessa keskustelussa pyöritellään ajatuksia ”laumasuojasta”, ”tartuntapiikin ohittamisesta” ja siitä, pitäisikö tautia pyrkiä ”tukahduttamaan pysyvästi” vaiko ”ottaa tartunta-aalto vastaan myöhemmin”. On ehdotettu jopa hihamerkkejä niille, jotka ovat taudin sairastaneet ja siten eivät enää ole vaarassa eivätkä vaaraksi.
Koronavirusten tartunta- ja immuniteettitutkimusten valossa nämä kaikki vaihtoehdot saattavat olla vääriä.
Jonkinlainen tutkittu ja todennettu pitkäkestoinen immuniteetti tai rokote näyttävät olevan ainoat tiet ulos, ja nekin näyttävät epävarmoilta. Covid-19-taudin osalta varmaa tietoa ei vielä ole. Johns Hopkins -yliopiston mukaan taudista on parantunut tähän mennessä ainakin 800 000 ihmistä.
Jos immuniteetti kestää eliniän, pandemia hiipuu jossain vaiheessa. Jos se taas kestää vain esimerkiksi puoli vuotta, kuten koronaviruksilla usein, meillä on edessämme kausiluonteinen superflunssa, johon liittyy korkea kuolleisuus. Lohdullisempi skenaario olisi se, että virus laimenisi vuosien kuluessa siedettäväksi.
Joka tapauksessa olisi elintärkeää, että mahdollisimman nopeasti keksitään rokote.
Tämän artikkelin lähteenä on käytetty maailmankuulun Massachusetts Institute of Technology -yliopiston julkaisemaa MIT Technology Review -julkaisua.