Onko ADHD:sta tullut aikamme muotidiagnoosi? "Muutos on raju"

Tarttuuko ADHD?

ADHD:n lisääntymisen taustalla on Vahvasen mukaan myös monia ympäristötekijöitä. Diagnoosit "tarttuvat" myös sosiaalisen median kautta.

– Meillä on nykyään valtavasti digitaalisia, häirinnän ympäristöjä, jotka vaikeuttavat keskittymistä huomattavasti.

Koulumaailmakin on muuttunut. Lapsilta vaaditaan nykyään valtavasti itseohjautuvuutta ilman selviä fyysisiä rakenteita, vaikka heidän aivonsa eivät ole asiantuntijoiden mukaan siihen välttämättä biologisesti valmiita.

– Vaikka kaikissa asioissa ei kannata menneisyyteen mennä, ehkä nyt kannattaisi pysähtyä ja tuoda vähän enemmän struktuureja kouluun. Eli että lähtökohtaisesti opettaja opettaisi, eikä niin, että oppilaat itse yrittävät oppia omatoimisesti ja tehdä tutkielmaa, jos heidän aivojen kehityksensä tai oppimisen tasonsa eivät siihen vielä riitä, Vahvanen sanoo.

Lisäksi ennen lääkkeen käyttöönottoa olisi hyvä miettiä myös, ovatko lapsen fysiologiset perusasiat kunnossa – saako lapsi terveellistä ravintoa, liikkuuko ja nukkuuko hän riittävästi. 

– Näillä asioilla on suuri merkitys oireiden hillitsemisessä, kirjassa todetaan.

Vaatiiko nykykoulu lapselta liikaa? Kuvassa koululainen tekee läksyjä lyijykynällä.

Lue myös: Epäiletkö ADHD:ta? Kyse voikin olla tästä yleistyvästä häiriöstä

Itseään ruokkiva kierre

Vahvasen mukaan psykiatrit ovat hyvin aikein halunneet mahdollisimman monet avun ja tuen piiriin, mutta tulos ei ole aina toivotunlainen.

– Se saattaa johtaa esimerkiksi siihen, että kun lääkäri antaa valkotakissaan ja omassa arvovallassaan diagnoosin jollekin vaikka kahdeksanvuotiaalle pojalle, helposti diagnoosi seuraa mukana myöhemminkin ja vaikuttaa mahdollisesti itsetuntoon. Minäkuva saattaa muuttua sillä tavalla, että poika ei koekaan olevansa enää niin kuin muut eikä pysty keskittymään, "koska hänellä on ADHD". Vaikka saattaa olla, että kahdeksanvuotias on muuten vain villi eikä hänellä ole aivoissa mitään vikaa.

– Ihmiselämässä on varmaan aina ollut tarve määritellä rajaa normaaliuden ja poikkeavuuden välillä, mutta nyt elämme sellaisessa tilanteessa, että lääketieteen kielen rooli ja merkitys on ennennäkemätön, Parhi sanoo.

Lue myös: Ylilääkäri varoittaa ADHD:n ylidiagnosoinnista – tällaiset haitat ovat mahdollisia

"Ajattele, että olisit allerginen ihmisille"

Diagnoosien lisääntymiseen voivat vaikuttaa lääketeollisuudenkin edut, Diagnoosivyöry-kirjan tekijät tähdentävät.

Kuvaava esimerkki on 1990-luvun puolivälistä, jolloin lääkeyhtiö SmithKline Beecham nosti mainostoimiston avulla julkisuuteen ongelman, josta juuri kukaan ei ollut aiemmin kuullutkaan, eli sosiaalisten tilanteiden pelon.

Mainoskampanjan nimi oli "Ajattele että olisit allerginen ihmisille". Mainoskampanjan jälkeen yhä useampi alkoi kokea juuri niin. SmithKline Beechamilla oli yllättäen olemassa ainut viranomaisten hyväksymä lääke tämän allergian hoitoon.

Lue myös: Kännykkä pitää aivot valmiustilassa – asiantuntija kertoo, miten kierre katkaistaan

– Mielestäni lääkeyritysten rooli on mielenkiintoinen. Kun antibiootit tulivat, bakteeritauteihin ei välttämättä enää kuoltu ja näin poispäin. Sama tapahtui monien rokotusten kohdalla. Esimerkiksi isorokkorokote poisti isorokon maailmasta käytännössä kokonaan, Vahvanen luettelee.

– 80-luvulla, jolloin vallankumoukselliset SSRI-masennus -ja ahdistuneisuuslääkkeet tulivat markkinoille, niitä käytettiin vain masennukseen. Mutta miten kävi masennukselle? Miten kävi sairauspoissaoloille, jotka johtuivat mielenterveyssyistä? Nehän lisääntyivät aika lailla samalla käyrällä oikeastaan kaikissa läntisissä teollisuusmaissa. On sinällään mielenkiintoinen kehitys, että kun meille tulee tavallaan paremmiksi katsottuja lääkkeitä, sairastavuus lisääntyy eikä vähene.

Suomessa masennus- ja muita mielialalääkkeitä syö tällä hetkellä yli 600 000 ihmistä. Kuvassa masennuslääke Prozacia.Copyright Rex Features Ltd 2012/All Over Press

Lue myös: Annika Saarikko nuorten pahoinvoinnista: Kaikkiin ongelmiin ei tulisi hakea ratkaisua terveydenhuollosta

Jäävätkö oikeasti sairaat ilman hoitoa?

Parhin ja Vahvasen mukaan yksi ongelma liiallisen diagnosoinnin taustalla on se, että kun "keskiluokkaiset neurootikot" juoksevat diagnoosien perässä, oikeasti mielisairaat unohdetaan.

Eli kun lievistä ja arkisista vaikeuksista tehdään diagnooseja, terveydenhuolto ruuhkautuu ja todellista apua tarvitsevat jäävät ilman hoitoa.

– Kyllä meidän täytyy keskustella yhteisesti rajallisista resursseista ja siitä, mihin diagnoosivyöry johtaa. Käykö niin, että sellaisille ihmisille, jotka eivät välttämättä ole parhaita puolustamaan hoidon tarvettaan tai hakeutumaan avun piiriin, ei välttämättä apua ole samalla tavalla tarjolla kuin ehkä pitäisi? Parhi kysyy.

Parhin mukaan diagnoosin saamisessa ja hoitoon pääsemisessä ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta rinnalla voitaisiin miettiä muitakin keinoja.

– Yksi voisi olla diagnoosien lukutaito, mikä tarkoittaa sitä, että ymmärrettäisiin tai puhuttaisiin enemmän siitä, kuinka tietyt kokemukset ja huono olo kuuluvat tavalliseen elämään, eikä se välttämättä tarkoita mielenterveyden häiriötä. Enkä tätä tarkoita mitenkään väheksyvässä mielessä, vaan tarkoitan, että se voi olla ihan huolta vähentävää.

Lue myös: Ovatko ihmiset olleet aina väsyneitä? Tutkija: Uupumus ei ole vain nykyajan vitsaus

Kirjassa kerrotaan muutama vuosi sitten tehdystä laajasta tutkimuskatsauksesta, jossa havaittiin liikunnan toimivan masennuksen hoitoon jopa paremmin kuin SSRI-lääkkeet.

– Viime vuosina on tullut myös kiinnostavia tutkimuksia ruokavalion roolista masennuksen lievittämisessä. Esimerkiksi vähähiilihydraattisen ruokavalion vaikuttavuudesta on hyvin rohkaisevaa näyttöä. Nämä tutkimukset ovat kuitenkin toistaiseksi melko pieniä.

Katso myös: Riittääkö diagnoosibuumin takia mielenterveyshoitoa kaikille? 

9:27Huomenta Suomessa dignoosibuumista puhumassa Diagnoosivyöry-kirjan tekijät Pekka Vahvanen (vas.) ja Katariina Parhi.

Lue uusimmat lifestyle-artikkelit!

Huomenta Suomen löydät MTV Katsomosta!