Kysyin vanhemmalta tyttäreltäni, mitä mieltä hän on etäkoulusta. Vastaus tuli nopeasti: "Etäkoulu on kuin pashaa, jota en halua syödä."
Pasha on tuottanut itsellenikin vaikeuksia ja nielemistä on ollut välillä tässäkin. Mutta kaikessa on hyvät ja huonot puolensa, kertoo kommentissaan MTV Uutisten toimittaja Kitta Ahlfors.
Oikeastaan etäkouluaamut ovat parasta, kun seuraa sivusta ekaluokkalaisten videotapaamista. Koko luokka, opettajan johdolla, laulaa jotenkin näin: "Olemme täällä taas, mitä tehdään? Lukemista ja kirjoittamista, sitä teemme tänään."
Tässä vaiheessa eli kello 9 olen itsekin vielä valppaana ja mietin, että kyllä tästä selvitään. Samaan aikaan omissa huoneissaan aloittelevat päivää kaksi vanhempaa lasta. He eivät kuule hengennostatuslaulua, joten ei ihme, että kaksikko vaikuttaa meitä väsyneemmältä raahautuessaan keittiöön valmistamaan aamupalaa.
Ja siis kyllä, valmistamaan itse aamupalaa. Huomasin nimittäin, että rajansa kaikella. En ehdi olemaan kotiopettajatar, kokki ja toimittaja samaan aikaan. En ole ollut kummoinen kokki ennen koronaakaan, joten kinkkupiirakoiden ostaminen on viime aikoina riistäytynyt käsistä.
Vai miten pitäisi tulkita myyjättären ilmettä ja kysymystä: "Kaikkiko?" Onneksi naamamaski peitti oman ilmeeni, kun vastasin myöntävästi.
Mummu ja etäläksyt Skypellä
Ja tiedoksi, että lapsillani on myös isä, joka huolehtii heidän ruokailuistaan itseäni paremmin. Hän myös kuuluu mummun kanssa kotikoulumme vahvaan opettajakuntaan. 77-vuotiaan karanteeniin passitetun äitini kotiopettajan uraa himmensi alkuun ikivanha Nokia, mutta Skype-yhteys pelasti tilanteen kaikkien kannalta. "Parhaita ovat päivät, joina saan auttaa koulutöissä".