Kun ihminen ikääntyy, läheisen vastuu huolenpidosta kasvaa. Kati Parikka käy kotona asuvan 85-vuotiaan äitinsä luona päivittäin.
On tiistai ja ruokatunnin aika. Kati Parikka suuntaa ruokatunnilleen äitinsä luokse, kuten useimpina päivinä.
– Useimmiten käyn kolmesti päivässä, mutta en aina. Nyt olen saanut tätä ruokatunnin vastuuta siirrettyä pikkuhiljaa äidin sisarelle, kertoo Parikka.
Parikan äiti Marja Vähäaho, 85, kärsii alkavasta muistisairaudesta, joka vaatii valvontaa ja tarkkailua myös lääkkeiden osalta. Hän pystyy liikkumaan rollaattorin avulla ja lämmittämään ruokaa itse, mutta apu on tervetullutta monissa arjen asioissa.
– Kyllä, en pärjäisi ilman Katia. Hän auttaa kaikessa, käy kaupassa, pesee, antaa lääkkeet, pitää jumppaakin minulle! nauraa Marja Vähäaho.
Kati Parikka auttaa äidin ylös ja suorittaa tämän kanssa lyhyen ruokatunnin tuolijumpan. Liikkuminen on tärkeää, mutta se jää ikäihmisiltä usein oma-aloitteisesti tekemättä. Liikkeet sujuvat jo rutiininomaisesti ja äidin ja tyttären yhteisjumppa saa molemmat hyväntuulisiksi.
– En pärjäisi yhtään ilman Katia, kiittelee äiti.
