Suurimmalla osalla keskivartalolihavista suomalaisista on myös rasvamaksa. Varhainen puuttuminen kansantautiin voi säästää ihmisen vakavilta sairauksilta.
Ihminen määritellään keskivartalolihavaksi puhtaasti vyötärönympäryksen perusteella. Naisilla keskivartalolihavuudesta puhutaan, jos vyötärönympärys on yli 90 senttiä, miehillä riskiraja on 100 senttiä. Jos nämä luvut paukkuvat, on ihmisellä suurentunut riski sairastua esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteihin sekä kakkostyypin diabetekseen.
Ihmisen ruumiinrakenteeseen vaikuttavat suuresti perinnölliset tekijät, mutta myös sukupuoli.
– Miehillä vatsakkuus on yleisempi tapa lihoa ja naisilla ehkä päärynätapa. Mutta molemmissa löytyy päärynä- ja omenatyyppiä, Helsingin yliopiston professori ja HUS:n ylilääkäri Kirsi Pietiläinen kertoi Huomenta Suomessa keskiviikkona.
Päärynämallinen vartalotyyppi, jossa rasva kertyy pakaroihin ja reisiin, ei ole terveydelle yhtä haitallista kuin omenatyypin vartalo, jossa rasva kertyy keskivartaloon. Alavartaloon istahtanut rasva kun pysyy hyvin paikoillaan. Keskivartaloon kertynyt rasva puolestaan lähtee helposti kiertämään verenkierron mukana ympäri elimistöä, jolloin se haittaa esimerkiksi sydämen toimintaa kertymällä pieniin valtimoihin. Lisäksi keskivartalorasva pakkautuu joillain ihmisillä myös maksaan.
Varhainen puuttuminen voi säästää ennenaikaiselta kuolemalta
Aiemmin pidettiin keski-iän ylittäneiden tautina. Nykyään kuitenkin yhä nuoremmat sairastuvat. Pietiläinen nimeää ilmiön syyksi elintottumusten muutokset. Liikkumattomuus, ”höttöhiilarit”, tyydyttynyt rasva sekä ylimääräiset kalorit kerryttävät rasvaa maksaan.