Salolainen kalastaja löysi meritaimenista lapamatoja Saaristomerellä. Selvitimme, ovatko lapamadot yleistymään päin kotimaisissa kaloissa.
Kaloista löytyvät loiset herättävät toistuvasti huolta etenkin kalastajissa ja kotikokeissa.
Salossa asuva intohimoinen harrastajakalastaja Joni Säde on törmännyt viime vuosina meritaimenissa loisiin, joiden hän uskoo olevan lapamatoja eli leveitä heisimatoja.
– Olen ollut todella innokas kalastaja lapsesta asti. Viime vuodet olen kalastanut meritaimenta, se on suurin intohimoni. Käyn keväällä ja syksyllä melkein joka viikonloppu, kun on taimenkausi ja vesi on viileää, Säde kertoo MTV Uutisille.
Säde kertoo, että meritaimen pyörii rantojen lähellä, kun merivesi on vielä kylmää. Kun vesi lämpenee kesää kohden, siirtyvät meritaimenet ulapalle.
– Liikun paljon koko Saaristomeren alueella, eli Turun seudulla, Kemiön puolella, välillä idempänäkin, Säde kertoo.
Voit katsoa yllä olevalta videolta, miltä Säteen lapamdoiksi epäilemät loiset näyttivät.
– Moni perkaa kalat nopeasti eikä välttämättä edes ajattele, että tällaista voi olla. Tykkään tutkia vatsalaukkua, koska haluan tietää, mitä kala on syönyt, Säde kertoo.
Joni Säde kalastaa meritaimenta rannikolta käsin keväisin ja syksyisin, kun merivesi on vielä viileää. Kuvituskuva.Shutterstock
Säde on löytänyt lapamatoja kalojen suoliston ympäriltä.
– Kun on tottunut näkemään suolia, siellä näkyy erillinen valkoinen nauha, ja kun katsoo tarkkaan, se liikkuu vielä ja on elossa, Säde kuvailee perkuuta.
Hän uskoo, että moni heittää perkeet pois tarkastelematta niitä sen enempää. Silloin valkean nauhan saattaa luulla olevan osa kalan suolistoa.
Säde on törmännyt lapamatoihin vain meritaimenissa, joita hän pääsääntöisesti kalastaa.
– Minusta on tavallaan hauskaa, että yleensä sanotaan merikalassa olevan vähemmän tai ei lainkaan lapamatoja, mutta tämä todistaa, että kyllä niitä on, hän kertoo.
Alkuun Säteellä jäivät taimenet syömättä loislöydösten takia. Nykyisin meritaimenen kalastus on ennen kaikkea harrastus, eikä hän yleensä itse syö saaliitaan.
– Annan taimenia kavereille ja äidille, eikä heitä haittaa. Tiedän, että jos kala kypsennetään kunnolla, ei pitäisi olla ongelmaa.
Tiesitkö?
Rasvaevällinen eli luonnossa syntynyt meritaimen on kokonaan rauhoitettu Manner-Suomessa. Tämä tarkoittaa, että se pitää vapauttaa takaisin veteen.
Rasvaeväleikatun eli kasvatetun ja mereen istutetun taimenen alamitta on 50 senttimetriä, jota pienemmät taimenet pitää vapauttaa heti.
Lapamatoja esiintyy Suomen kaloissa, mutta Ruokaviraston mukaan havaintoja ei ole tullut aiempaa enempää. Tartuntariski liittyy ennen kaikkea raa’an tai puutteellisesti käsitellyn kalan ja mädin syömiseen.
– Pakastaminen ja kunnon kuumennus katkaisevat riskin, sanoo Ruokaviraston erikoistutkija ja eläinlääkäri Jussa-Pekka Virtanen.
Pelkän kuvamateriaalin perusteella hän ei uskalla sanoa Säteen löydöksiä juuri leveäksi heisimadoksi eli tuttavallisemmin lapamadoksi.
– Meillä on Suomessa useita kaloilla esiintyviä heisimatolajeja, joiden esiintymispaikat ja isäntälajit vaihtelevat, hän kertoo.
Virtanen muistuttaa, että kaikki eläinten loiset saa lähettää pakkausmateriaalikulujen hinnalla tunnistettavaksi Oulun Ruokavirastoon, jossa sijaitsee kansallinen eläinparasitologian vertailulaboratorio.
Virtanen kertoo, että leveälle heisimadolle ihmisen suolisto on erittäin mieluisa elinympäristö. Ruokaviraston näkemyksen mukaan lapamato on kuitenkin Suomessa harvinaistunut merkittävästi sekä ihmisillä että kaloissa. Duodecimin mukaan vuonna 2006 suomalaisille laboratorioille tehdyn kyselytutkimuksen mukaan lapamatotapauksia oli enää vuosittain alle 50.
– Meille ei ole tullut tietoa siitä, että lapamatojen määrä olisi lisääntynyt, sanoo Virtanen.
Hän kertoo, että vielä 1940-luvulla se oli ihmisillä hyvin yleinen, mutta hävisi myöhemmin lähes kokonaan aktiivisten torjuntatoimien ja yhteiskunnan muutosten ansiosta. Hän mainitsee syiksi esimerkiksi sisävessojen yleistymisen, jätevesien käsittelyn paranemisen ja ruoan pakastamisen yleistymisen.
– Pakastamista käytetään edelleen elintarviketeollisuudessa loisten tuhoamiseen, hän lisää.
Leviämistä voi ehkäistä myös käsittelemällä kalajätteet oikein. Perkeitä ei pidä jättää lintujen saataville. KuvituskuvaShutterstock
Ruokavirastossa leveää heisimatoa on viimeksi todettu virastoon lähetetystä hauesta vuonna 2012. Lokkilapamatoa on puolestaan havaittu 2010-luvulla siioissa ja 2020-luvulla merikotkassa.
– Ruokavirastoon näitä lapamatoepäilyjä on tullut hyvin vähän viimeisten parin vuosikymmenen aikana. Meidän muutamat positiiviset tunnistustuloksemme eivät kerro tarpeeksi luotettavasti, onko lapamatoja Suomen kaloissa paljon vai vähän, Virtanen kuitenkin muistuttaa.
Lapamatojen elämänkierto on monimutkainen. Aikuiset madot elävät pääisännän suolistossa ja munat leviävät ympäristöön pääisännän ulosteissa. Vesistöissä munista kuoriutuu vapaasti uiva toukkamuoto, jonka vesistöjen pienet, eläinplanktoniin kuuluvat hankajalkaiset popsivat suihinsa.
Leveälle heisimadolle ihmisen suolisto on erittäin mieluisa elinympäristö.Shutterstock
Kalat saavat tartunnan syömällä hankajalkaisia ja isommat petokalat syömällä pienempiä kaloja.
– Leveän heisimadon väli-isäntiä ovat erityisesti hauki, made, kiiski ja ahven, mutta eivät niinkään lohikalat, Virtanen arvioi.
Pääisäntä saa tartunnan syömällä loistartunnan saaneita kaloja ja niin kierto alkaa taas alusta.
Millaisia oireita lapamato voi aiheuttaa ihmiselle?
Ihmisellä lapamatotartunta on Virtasen mukaan nykyisin helppo todeta ja hoitaa.
– Useimmiten lapamato ei aiheuta oireita, mutta suuri matotaakka voi aiheuttaa vatsavaivoja ja laihtumista, Virtanen mainitsee.
1900-luvun alussa lapamatoja pidettiin oivana keinona pudottaa painoa. Vuosikymmenten varrelle onkin mahtunut toinen toistaan hullumpia keinoja pudottaa painoa. Kuvituskuva./ All Over Press
Hän kertoo, että lapamadon ikävin ominaisuus on sen taipumus käyttää B12-vitamiinit isännän suolistosta. Elimistö tarvitsee kyseistä vitamiinia punasolujen rakentamiseen ja puutos johtaa anemiaan.
Virtanen kertoo, että tartunnan riskiä voi ehkäistä kypsentämällä kalan huolellisesti eli vähintään kuumennuksella 56 celsiusasteeseen viiden minuutin ajaksi tai pakastamalla sen -20 celsiusasteeseen vuorokaudeksi tai -18 celsiusasteeseen neljäksi vuorokaudeksi.
– Pelkkä suolaus tai kylmäsavustus ei riitä tappamaan toukkia, hän muistuttaa.
Leviämistä voi ehkäistä myös käsittelemällä kalajätteet oikein. Perkeitä ei pidä jättää lintujen saataville, eikä lemmikeille tulisi antaa raakaa kalaa ilman pakastuskäsittelyä. Lisäksi hyvä hygienia ja vesistöjen suojaaminen ulosteilta katkaisevat tartuntaketjuja.
– Loiset kuuluvat luontoon, ja ne elävät eräänlaisessa kauhun tasapainossa isäntiensä kanssa, Virtanen summaa.
Fanni Parma työskentelee MTV Uutisissa videotoimittajana.
Parmaa kiinnostavat erityisesti kauneus, tyyli ja ajankohtaiset ilmiöt. Olet voinut törmätä hänen sisältöihinsä myös MTV Uutisten TikTokissa ja Instagramissa.
Ole Parmaan yhteydessä matalalla kynnyksellä erilaisiin videojuttuvinkkeihin liittyen.
