Venäjä teki järjettömän teon – ja meidän pitää sekin kestää

"Hallittu rinnakkaiselo" on puolestaan skenaario, jossa vastakkainasettelu lievenee vähitellen ilman varsinaista sovintoa. Joistain asioista voitaisiin sopia ja erilaiset kansainväliset neuvotteluprosessit voisivat lähteä käyntiin. 

"Uusi lähentyminen" mahdollistuisi, jos Venäjä jossain vaiheessa alkaisi demokratisoitua. Tämäkään vaihtoehto ei tarkoita, että tulevaisuus olisi auvoista, vaan sitä voisi varjostaa Suomen ja Venäjän erilaiset intressit ja muut pitkäaikaiset ongelmat. 

Neljännen ja pahimman skenaarion Vanhanen on nimennyt "konfliktin eskaloitumiseksi", joka johtaisi avoimeen kriisiin. Tässä näkymässä pahin vaihtoehto olisi suora hyökkäys, mutta eskaloituminen voisi tapahtuma myös vahingossa tai virhearviointien seurauksena. 

Tällaisten skenaarioiden tarkoitus on selkeyttää mahdollisuuksien maailmoja ja ne antavatkin hyvät raamit ainakin keskustelun pohjaksi. 

Venäjän järjettömät sodat

Tapahtuipa mitä tahansa, Vanhanen myöntää, että Suomen ja Venäjän suhteet pysyvät pitkään epäluottamuksen tilassa. 

Vanhanen myös muistuttaa, että meidän ei tulisi aliarvioida Venäjän halukkuutta ryhtyä näkökulmastamme järjettömiin sotiin. Sellainenhan juuri hyökkäys Ukrainaankin oli ja on, täysin järjetön, mutta silti se tapahtui.

Vanhanen peräänkuuluttaa puolustuksen vahvistamista, kansallista yhtenäisyyttä ja aktiivista diplomatiaa liittolaisten kanssa. Lopuksi hän muistuttaa, että "kaikkia siltoja Venäjään ei kannata polttaa perusteettomasti".

Yhdysvallat muutoksessa

Vanhanen ja Mika Aaltola käsittelevät paljon myös Yhdysvaltoja, jota kuvataan samanaikaisesti epävakaaksi mutta myös korvaamattomaksi. 

Yhdysvallat on muutoksessa, kun se haluaa etupiirikseen läntisen pallonpuoliskon ja ryhtyy kilpailemaan Kiinan kanssa Tyynellämerellä. 

Kaikki muutokset eivät myöskään tapahdu Trumpin työpöydällä, jota täällä ei aina ymmärretä. 

Paradoksaalisesti Yhdysvallat liikkuu samanaikaisesti kaksilla raiteilla. Vaikka kongressi tekisi yhtä, puolustushallinto voi tehdä toista. Sama koskee monta muutakin instanssia. 

Nato-jäsenyys on siirtänyt Suomen Naton etulinjaan 

Vanhanen korostaa Yhdysvaltain kanssa vuonna 2024 allekirjoitettua puolustusyhteistyösopimus DCA:ta. Sen allekirjoittaminen oli Vanhasen mukaan merkittävä geopoliittinen signaali. 

Juuri DCA-sopimus mahdollistaa Yhdysvalloille konkreettisin järjestelyin Suomen alueen puolustamisen. Suomi siirtyi Yhdysvaltojen näkökulmasta syrjäisestä reuna-alueesta osaksi liittouman etulinjaa.

Vanhanen kuten myös Aaltola korostavat Suomen ja arktisen alueen merkitystä Yhdysvalloille. Juuri arktinen alue on tulevaisuuden painopistealue. 

Vaaroja edessä

Europarlamentaarikko Mika Aaltola toppuuttelee "trans-atlanttista yli-innokkuutta". Yhdysvallat kun on hänen mukaansa nähty kaikenkattavana lukkona vaaroja vastaan. 

Tilanteemme on toki muuttunut varmemmalle pohjalle mutta samalla Yhdysvallat on Aaltolan mukaan muuttumassa arvaamattomaksi kumppaniksi.

Lisäksi myös Venäjän toiminta on arvaamatonta ja erilaiset provokaatiot ovat mahdollisia. Venäläinen maailma -ideologia elää vahvana. Aaltolan mukaan laajentumisen logiikka on juurtunut syvälle venäläiseen ajatteluun.

Venäjä pullistelee etenkin ydinaseillaan vaikka maan talous on Italian luokkaa. Kyvykkyys on muutenkin lahonnut mutta tilalle on kehitetty erilaisia hybridioperaatioita. 

Euroopan ongelmana on puolestaan sen tapa toimia joukkona pieniä valtioita eikä yhtenä suurena, taloudellisesti painavana blokkina. Euroopan pitäisikin Aaltolan mukaan rakentaa oma voimansa, kantaa enemmän vastuuta eikä etsittävä uutta suojelijaa. 

Suomi toiminut oikein

Etulinjassa-kirja on pätevä summaus viime vuosien turvallisuuspoliittisista muutoksista. Siellä täällä on kritiikkiä aiemmin harjoitetusta politiikasta, mutta perusnäkemys on, että Nato-jäsenyys ja Suomen varustautuminen ovat järkeviä toimia tulevaisuutta ajatellen. 

Kirjoittavat haluaisivat myös nähdä, että teollinen kapasiteetti ja huoltovarmuus ovat osa puolustusta, eivät erillisiä talouspoliittisia kysymyksiä. 

Vähemmälle pohdinnalle jää, mistä rahat kaikkiin puolustusratkaisuihin tulevat, elleivät sitten veronmaksajien pussista tavalla tai toisella.