Jonna Määttä hakee töitä täysipäiväisesti, mutta moniin paikkoihin on satoja hakijoita. Työnhaku voi koetella myös itsetuntoa.
Työnhakija Jonna Määttä ei ole vielä löytänyt uutta uraa. Hänen alallaan viestinnässä ja markkinoinnissa jokaiseen työpaikkaan on runsaasti hakijoita.
– Olin viestintäkonsulttina töissä, sitten suhdanteiden takia viime keväänä [2024] jouduin työttömäksi, Määttä kuvaa.
Hän viimeisteli opintonsa ja alkoi sitten hakea täysipäiväisesti töitä.
– Vielä en ole päässyt työhaastatteluun, sitä odotellessa, Määttä kuvailee.
Lue myös: Saako palkasta kysyä työhaastattelussa? "Hakuprosessiin on turha kuluttaa aikaa, jos..."
"En enää ota sitä niin kauhean henkilökohtaisesti"
Määttä hakee koulutustaan vastaavaa työtä. Avoimia paikkojakin on ollut, mutta toistaiseksi ei ole tärpännyt.
– Ehkä elämä on jotenkin tässä hetkessä. Pitkäjänteisiä suunnitelmia on vaikea tehdä, kun tulevaisuudesta ei ole tietoa. Ei tiedä, missä tulee olemaan lähitulevaisuudessa, Määttä sanoo.
Työn hakeminen aiheuttaa innostuksen ja häpeän vaihtelua. Määttä on kuitenkin onnistunut mukauttamaan ajatteluaan.
– En enää ota sitä niin kauhean henkilökohtaisesti. Olen ymmärtänyt sen, että tämä on aika numeropeliä. Jos yhtä työpaikkaa hakee 200–400 työnhakijaa, todennäköisyydet eivät vain ole puolellani, Määttä sanoo.
