Joensuussa viime kesäkuussa kuollut 4-vuotias poika oli lastensuojelun asiakas, mutta sekään ei pelastanut hänen henkeään. Lapsen isäpuolta ja äitiä syytetään nyt tahallisesta henkirikoksesta, koska lapsi kuoli väkivaltaisesti ja "kidutustyyppisesti" kotonaan.
4-vuotiaan pojan ja hänen äitinsä lastensuojelun asiakkuus alkoi helmikuun alussa 2023. Hätäkeskukseen tuli tuolloin soitto, jossa oltiin huolissaan pojan kotioloista.
Poliisi meni paikalle ja kutsui myös sosiaali- ja kriisipäivystyksen. Sosiaalityöntekijä katsoi, että koti oli likainen eikä ympäristö ollut lapselle turvallinen ja sovelias. Lapsi sijoitettiin kiireellisesti asumaan kodin ulkopuolelle.
Sijoitus kesti kuitenkin vain muutaman viikon, koska jo maaliskuun 5. päivä poika palautettiin asumaan äitinsä ja isäpuolensa luo. Sosiaalityöntekijän arvion mukaan tilanne pojan kotona oli kohentunut ja äiti oli valmis ottamaan apua vastaan.
– Lastensuojelulaki lähtee siitä, että lapsen ja perheen asioihin puuttuminen on lähtökohtaisesti väliaikaista. Lastensuojelutoimenpiteiden päättymistä pitää koko ajan pitää yhtenä vaihtoehtona mielessä, vaikuttamistyön ja kehittämisen johtaja Oona Ylönen Lastensuojelun Keskusliitosta kertoo Rikospaikan haastattelussa.
Lue myös: Rikospaikka: Miksi Joensuussa surmattua 4-vuotiasta poikaa ei otettu huostaan?
Ylösen mukaan palvelujärjestelmän pitäisi toimia niin, että lapsen palauttaminen perheeseen onnistuisi mahdollisimman hyvin.
– Yleinen kuva on, että kun lapselle on tehty pitempi sijoituspäätös kuin kiireellinen sijoitus, kovin paljon lapsia ei palaa kotiin eli sijoitukset kestävät pitkään.
Lue myös: Rikostoimittajan kommentti: 4-vuotiaan surmasta syytettyjen vapauttaminen herättää vihaa – saako pieni viaton poika oikeutta?
Kotioloista oltiin huolissaan
Poliisin tutkinnassa kävi ilmi, että Joensuun tapauksessa äiti ja isäpuoli olivat kärsineet päihde- ja mielenterveysongelmista.
Neljävuotiaan pojan kaltoinkohtelua oli epäilty myös päiväkodissa. Äiti oli huutanut noin viikkoa ennen lapsen kuolemaa pojalleen sillä tavalla, että hän ei tiennyt päiväkodin henkilökunnan kuulevan. Päiväkodista oltiin yhteydessä lastensuojeluun.
Seuraava ja viimeinen yhteydenotto tapahtui vain kaksi päivää ennen pojan kuolemaa.
Päiväkodissa oli huolestuttu pojan voinnista ja kotiolosuhteista siinä määrin, että sieltä oli yritetty ottaa yhteyttä sosiaalityöntekijään 6. kesäkuuta. Lapsella oli ollut mustelmia ja hän oli kertonut itse, että "isi kiusaa".
Päiväkodin hoitajat kysyivät äidiltä lapsen mustelmista, mutta äiti selitti niitä normaalilla kaatuilulla.
Sosiaalityöntekijä ei ehtinyt tarttua päiväkodin ilmoitukseen heti.
8. kesäkuuta poika löytyi kuolleena kotoaan. Lapsessa oli mittavia palovammoja ja mustelmia eri puolilla kehoa. Kuolema johtui palovammoista.
Lue myös: Syyte: Joensuun lapsimurhassa käytettiin todennäköisesti höyrymoppia – lapsi pelkäsi isäpuolta ennen järkyttävää kuolemaansa
Tietoa tarvitaan eri toimijoilta
Julkisuudessa on ihmetelty laajalti sitä, miksi lapsi palautettiin kotiinsa, kun olosuhteet eivät selvästikään olleet kunnossa.
Ei ole ensimmäinen kerta, kun vanhemmat väittävät sosiaalityöntekijöille, että kaikki on kunnossa, vaikka tosiasiassa ei olisikaan.
– Kun on huoli lapsesta, tilanteen arviointiin tarvitaan monipuolista työtä. Sosiaalityöntekijän tieto yksin ei riitä. Tarvitaan terveydenhuollon selkeä tuki ja tietojen luovuttaminen lastensuojeluun.
– Lisäksi tarvitaan tietoa päivähoidosta, koulusta, ehkä poliisilta. Sosiaalityön ja lastensuojelun tehtävä on muodostaa kokonaiskuva riittävään tietoon perustuen, Ylönen kertoo.
Ylösen mukaan tieto ei valitettavasti aina liiku riittävän hyvin ja tehokkaasti eri toimijoiden välillä.
– Näiden esteiden purkaminen on yksi ihan olennaisen tärkeä asia. Systeemi ei toimi riittävän tehokkaasti ja riittävän aukottomasti, mutta lapset eivät voi sitä odottaa.
Keskusrikospoliisi selvittää parhaillaan, ovatko sosiaaliviranomaiset tehneet Joensuun tapauksessa virheitä.
Lue myös: Joensuussa väkivaltaisesti kuolleen 4-vuotiaan löytänyt ensihoitaja: "Tuli käsitys, että lapsi on kärsinyt silmitöntä väkivaltaa"
Lapsen etu menee aina vanhempien edun edelle
Lastensuojelussa ja sosiaalityössä on törmätty aiemminkin tilanteisiin, että lapsi ja vanhemmat puhuvat asioista eri tavalla. Tällöin tulisi uskoa lasta.
– Olennaista on, että lasta täytyy kuulla ja uskoa. Jos lapsen ja vanhempien etu ja ajatukset ovat ristiriidassa, lapsen etu menee aina edelle, Ylönen kertoo.
Pienten lasten kuuleminen ei välttämättä ole vielä mahdollista, mutta lapsesta voidaan saada tietoa esimerkiksi häntä tarkkailemalla.
– On erittäin tärkeää puhua kaikkien osapuolten kanssa. Isompi lapsi osaa puhua sanoin, mutta lapsen tilannetta voidaan arvioida myös muilla tavoin. Pientäkin lasta voi ikään kuin kuulla katsomalla häntä ja keräämällä tietoa hänestä.
Ylösen mukaan lasten kanssa on osattava ja uskallettava nostaa esiin myös vaikeita asioita. Tätä tulisi tapahtua myös päiväkodeissa, koulussa ja terveydenhuollossa.
– Me emme tunnista riittävällä tavalla lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja kaltoinkohtelua Suomessa. Tunnistamisessa epäonnistutaan, Ylönen pahoittelee.
Miten lastensuojelu arvioi lapsen kotioloja ja tilannetta? Katso Oona Ylösen koko haastattelu videolta.