Ikäihmisten kuljettaminen hoitoon kauas kotiseudulta on kiihtynyt vuodepaikkojen karsinnan myötä.
Hoivapaikkoja ryhdyttiin etsimään eri puolilla maata hyvinvointialueiden perustamisen myötä ilman kotikuntaperustetta.
Käytännössä hoitoa tarvitseva vanhus viedään sinne, missä on tilaa.
Niin sanottu vanhusralli on poikinut runsaasti valituksia ja kanteluita. Laki ei kuitenkaan anna yksiselitteistä kilometrirajaa hoivapaikan määrittelylle.
Lue myös: Professori yhdistää Turun kuristumistapauksen vanhustenhuollon ongelmiin – päättäjiltä vaaditaan suunnanmuutosta
Vuode Vetelissä, koti 60 kilometrin päässä
Tuula Witick päättyi noin kuukausi sitten vuodeosastolle Vetelin Tunkkariin. Paikka on vajaan 60 kilometrin päässä kotikaupungista, jonka terveyskeskuksen tuttu vuodeosasto olisi kivenheiton päässä.
– Minä en ole oikealla paikalla täällä. Minkä takia mua ei voitu jättää siihen? Täällä ei ole yhtään ainutta tuttua, Witick harmittelee MTV Uutisten haastattelussa.
Vanhusasiavaltuutettu Päivi Topo pitää tilannetta valittavana.
– Tämä on iäkkäiden ihmisten kannalta ihan erityisen hankalaa, koska heidän puolisonsa ja läheisensä ovat yleensä iäkkäitä, ja pitkien matkojen ajaminen omalla autolla on tietysti hyvin raskasta. Aina julkisen liikenteen yhteydetkään eivät toimi, Topo kommentoi.
Parin vuoden aikana vuodepaikkoja on lakkautettu hyvinvointialueilta noin tuhat. Tänä vuonna karsinta jatkuu.
Niukkuus lisää tarvetta täyttää kaikki olemassa olevat paikat siellä, missä niitä sattuu olemaan.
– Alammeko olla semmoisessa tilanteessa, että tästä pitäisi vähintään tuottaa ohjeet hyvinvointialueelle, jotta ihmisillä säilyisi perusoikeus siihen, että heillä on mahdollisuus ylläpitää sosiaalisia suhteita läheisiin ihmisiin? Topo kysyy.
Lue myös: Hoitajat eivät uskalla tuoda esiin epäkohtia irtisanomisten pelossa, sanoo Superin puheenjohtaja – "Olemme äärirajoilla"
Linjaus: Läheisten pitäisi pystyä käymään
Laki ohjeistaa tarjoamaan palvelut läheltä, mutta läheisyyden määritelmä esimerkiksi pitkäaikaisessa hoivassa on häilyvä.
Sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Satu Karppanen kertoo apulaisoikeusasiamiehen ottaneen ratkaisussaan kantaa asiaan.
– Ei niinkään tietyn välimatkan suhteen vaan sen puolesta, että palvelu pitää järjestää niin, että asiakkaalla on mahdollisuus sosiaalisiin suhteisiin ja että läheiset pystyvät vierailemaan yksikössä.
Vetelistä kotiutuva Tuula Witick pohtii omaa tilannettaan, jos vointi huononee.
– Jos en pärjää, silloinhan täytyy tulla johonkin, mutta en näin kauaksi! Mikä systeemi, kuka säästää, sitä ihmettelen. Kuka tämän riemun maksaa?