Norjassa perhehoidossa lapsia on vuosittain 8 500 lasta. 3 000 lasta on sijoitettuna lapsen perheen läheisverkostoon ja vain 1 000 sijoitettuina lastensuojelulaitoksiin. Suomessa laitosluku on jotain aivan muuta, noin 8 400.
Norjassa tehtiin noin kolme vuotta sitten päätös, jonka mukaan kukaan ei saa rikastua sijoitetuilla lapsilla.
Yksityinen palvelutuotanto sijaishuollossa kiellettiin ja sitä on ajettu alas muutama vuosi, koska yksityisiin laitoksiin sijoitettuja lapsia oli eikä sijoituksia voi katkaista yhtäkkisesti. Palvelujärjestelmän uudelleenmuokkaaminen vie aikansa.
– Erittäin merkittävä tekijä heillä on ollut havahtuminen siihen, että laitossijoitukset ovat lapsille monin tavoin haitallisia. Laitoksissa olleilla lapsilla oli havaittu päihde-, vakivalta ja kaltoinkohtelukokemuksia, sanoo Hyvilin lastensuojeluasiantuntija Aila Puustinen-Korhonen.
Norja kertoo tutkimusten osoittaneen, että lapsi kehittyy paremmin läheisissä ihmissuhteissa ja että näitä suhteita on vaikeampi saavuttaa laitoksissa.
– Suhteiden rakentaminen, kiinnittyminen ja turvallisuus on helpompaa saavuttaa perhehoidossa kuin laitoksessa. Joillekin lapsille tarvitaan laitoshoitoa esimerkiksi vaikeiden päihdeongelmien tai käytösongelmien vuoksi.
– Enimmäiskestoksi laitoshoidossa on rajattu kaksi vuotta, jona aikana lasta on kuntoutettava siten, että hän voi palata kotiin tai hänet voidaan sijoittaa perhehoitoon.
Miten lapsi pystyy eheytymään?
Suomessa lapsi voi pyöriä eri laitoksiin sijoitettuna jopa 10 vuotta.
– Miten mahtanee lapsi tässä pyörityksessä kuntoutua ja eheytyä, Puustinen-Korhonen kysyy.