Kristilliset herätysliikkeet ovat suurin yksittäinen syy naispappeuden vastustamiseen Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa, sanoo aihetta tutkinut käytännöllisen teologian tohtori Kati Tervo-Niemelä Itä-Suomen yliopistosta.
Hänen mukaansa iso osa kirkon työntekijöistä tulee edelleen herätysliikkeiden piiristä. Samoin osalla uusista teologian opiskelijoista on herätysliiketaustaa.
– Evankelisluterilaisen kirkon liepeillä on Suomessa paljon herätysliikkeitä, joiden piirissä naispappeuteen suhtaudutaan yhä kriittisesti, Tervo-Niemelä toteaa.
– Muodollisilla linjauksilla ei poisteta sitä tosiasiaa, että kirkossa tulee myös jatkossa olemaan työntekijöitä, joille papin sukupuoli on merkityksellinen. Tämä on selvästi ilmiö, joka ei tule häviämään seurakunnista.
Lue myös: Nyt se on virallista! Mari Leppänen mursi 900-vuotisen tradition ja vihittiin Turun piispaksi ensimmäisenä naisena – "Kirkko voi olla rohkeampi toimija"
Naispappeutta vastustavien pappien ja kanttorien osuus on pysynyt 15 viime vuotta pitkälti ennallaan. Asiaa on selvitetty kirkon akateemisten työntekijöiden jäsentutkimuksissa vuodesta 2006 lähtien.
Viime kyselyssä vuonna 2018 papeista noin joka kahdeskymmenes suhtautui naispappeuteen varauksellisesti. Kanttoreissa varauksella suhtautuvia oli enemmän: noin joka kymmenes.
– Vastustajien määrä on pysynyt todella tasaisena. Helposti ajatellaan, että nimenomaan vanhat papit suhtautuvat naisppappeuteen kriittisesti, mutta se ei pidä paikkaansa. Toisten jäädessä eläkkeelle uudet tulevat tilalle, Tervo-Niemelä sanoo.
Vuoden 2018 tutkimuksessa vastustus liittyi papeilla vahvimmin evankelisen liikkeen (Sley) ja Suomen Raamattuopiston vaikutukseen. Kanttoreilla taas vastustus liittyi eniten vanhoillislestadiolaisuuden, Sleyn ja Lähetyshiippakunnan vaikutukseen. Lähetyshiippakunta on tosin määritelmällisesti itsenäinen luterilainen kirkko, ei varsinainen herätysliike.
