"Emme käytä aikaamme tavalla, joka maksimoi hyvän olomme" – luuletko tulevasi onnelliseksi tekemällä paljon töitä?
Julkaistu 30.09.2016 06:47
Maria Aarnio
lifestyle@mtv.fi
Emma Seppälä on Stanfordin huippuyliopistossa vaikuttava suomalaistaustainen psykologi. Hän uskoo, että onnellisuus lisää tuottavuutta – ei siis toisin päin.
”Aikuisina viivytämme onnellisuuttamme saadaksemme enemmän asioita tehdyksi, jotta voisimme olla myöhemmin vielä onnellisempia – tai niin me luulemme.
Tämä lykkäämisprosessi saattaa jatkua ikuisesti.”
– Vallalla on väärinkäsitys, että ollakseen menestynyt omaa onnellisuutta täytyy lykätä tai se täytyy uhrata. Ihmiset ajattelevat, että heidän täytyy työskennellä burn-outiin asti. Tutkimusten mukaan itsestä huolehtiminen johtaa siihen, että ihminen on tuottavampi, karismaattisempi ja kognitiiviset taidot paranevat, Emma Seppälä sanoo.
Emma Seppälä on Stanfordin huippuyliopistossa vaikuttava suomalaistaustainen psykologi. Seppälän kirja Elä Onnellisemmin julkaistiin Yhdysvalloissa tammikuussa 2016 nimellä The Happiness Track. Nyt teos on suomennettu. Seppälä vieraili Suomessa syksyllä 2016 CoPassion-tutkimushankkeen vieraana.
Seppälän erikoisalaa on onnellisuuden psykologia. Nykyisen työelämän stressi ja ahdistus pilaavat paitsi onnen, myös tuottavuuden.
Kuitenkin tutkimusten mukaan arvostetuin ominaisuus työntekijöissä on johtoportaan mielestä juuri luovuus. Jatkuvasti keskittyneessä tilassa puurtava ihminen ei kuitenkaan voi olla luova.
– Saamme luovia ideoita, kun olemme rentoja: suihkussa, kävelyllä, juuri ennen nukahtamista. Nämä rentouden hetket pitäisi maksimoida. Hetket, joita pidämme tuottamattomina, ovat itse asiassa keskeisiä, jos haluamme tehdä innovatiivisen läpimurron.
"Emme käytä aikaamme tavalla, joka maksimoi hyvän olomme"
Tuottamattomiin hetkiin keskittyminen ei tarkoita sitä, että työt jätetään tekemättä ja uutta läpimurtoa odotellaan konttorituolissa pyörien. Kyse on ajankäytöstä – siitä, mihin elämän kallisarvoisin pääoma, minuutit, tunnit ja lopulta vuodet, kuluvat.
– Emme käytä aikaamme tavalla, joka maksimoi hyvän olomme. Suurin osa käyttää aikaa katsomalla puhelinta, selaamalla Facebookia, katsomalla televisiota ja tekemällä asioita, jotka eivät tutkimusten mukaan tuo meille täyttymystä. Ne voivat tuoda hetkellistä hyvän olon tunnetta, mutta voimme elää koko päivän rentoutumatta kertaakaan, Seppälä sanoo.
– Heräämisen hetkestä siihen, kun menemme nukkumaan, otamme koko ajan vastaan tietoa. Tutkimusten mukaan otamme tietoa vastaan jopa 34 gigaa joka päivä. Tutkimusten, ja teknologiankin, mukaan tämä määrä kaataisi pienen tietokoneen viikon jälkeen. Elämme ajassa, jossa saamme enemmän tietoa kuin koskaan ennen. On kriittistä, että osaamme tasapainottaa tilanteen.
Lapsi oppii koulussa eroon luovuudesta
”Olemme alkaneet pitää keskittymistä ja virittyneessä olotilassa olemista "hyvänä", ja joutilaisuutta – etenkin, jos se jatkuu liian pitkään – "pahana" ja aikaansaamattomana.”
Seppälän mukaan nykykoulu opettaa rajoitteita, kuria ja täsmällisyyttä. Lapsenmielisyys, leikkisyys ja lapsen luontainen kekseliäisyys katoavat, sillä luovuudesta niin sanotusti opitaan eroon. Koulussa opetetaan konvergenttia ajattelua – ajattelua, jossa ideat keksitään loogisen ja lineaarisen ajattelun kautta, sen kautta, mitä asiasta jo tiedetään.
– Yhteiskuntamme arvostaa lineaarista ajattelutapaa. Opimme logiikkaa, joka on fantastinen taito. Panemme kuitenkin sille niin paljon painoarvoa, että nyt voimme nähdä luovuuden kriisin lapsissa. Heidän luovuutensa vähenee ajan myötä. Eräs tutkija kutsui tätä luovuuden kriisiksi.
Myös lapset ovat aikuisten tapaan puhelimiensa ääressä koko ajan.
– Tässä ajassa meidän täytyy todella ajatella sitä, mitä teemme elämällämme. Emme ole koskaan saaneet näin paljon tietoa, elämässämme ei koskaan ennen ole ollut näin paljon teknologiaa. Emme osaa muuta kuin antaa sille täyden huomiomme, Seppälä kuvaa.
Kun huomio kiinnittyy vilkkuviin notifikaatioihin ja somen selaamiseen, huomiokyky herpaantuu. Emme ole töissä tai kotona niin huomiokykyisiä kuin voisimme olla.
– Huomiokykymme häiriintyy yksityiselämässämme. Niinä muutamina hetkinä, joina olemme perheemme kanssa, emme ole läsnä tekniikan vuoksi. Lapsemme eivät tee sitä, mitä he ennen tekivät, eli juokse ulkona, saa auringonvaloa ja liikuntaa. Terveen elämän taitoja, joita me kaikki tarvitsemme.
”Salvador Dalín kerrotaan nukkuneen avaimen kanssa; hän antoi itsensä torkahtaa avain sormiensa välissä ja metallilevy avaimen alapuolella. Kun hän nukahti, avain putosi maahan kolahtaen ja herättäen hänet. Dalí uskoi, että nuo hetket valvetilan ja unen välillä – tila, jota kutsutaan nimellä hypnagogia – sytyttivät hänen luovuutensa.”
Katso myös: Mihin aikasi ylipäätään kuluu?
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Kursivoidut kohdat ovat lainauksia teoksesta Elä Onnellisemmin (HarperCollins Nordic, 2016)
