Jääkiekkomaalivahti Anni Keisala pelaa unelmapestissään Ruotsin naisten pääsarja SDHL:ssä, mutta hänen edustamansa HV71:n kausi oli erittäin vaikea. Peli lähti väärille raiteille jo viime syksynä, kun jönköpingiläisjoukkue juuttui hyvätasoisen sarjan pohjajoukkoon.
Vilkaisu Keisalan tilastoihin SDHL:n verkkosivuilla on karua katseltavaa: 14 ottelua, 14 tappiota.
Voiko se pitää paikkansa?
– Kyllä se valitettavasti pitää paikkansa. Nihkeä kausi, Keisala summasi viime viikolla Suomen naisten maajoukkueen mediatilaisuudessa Vantaalla.
HV71 jäi yhdeksänneksi kymmenen joukkueen sarjassa ja säilytti paikkansa lopulta karsinnoissa.
– Joukkueenakaan ei tullut hirveästi voittoja. Valmennus valitsee kuka pelaa, eikä itselle tullut paljoa pelejä.
Kun Keisala pääsi pelaamaan, kiekot eivät pysähtyneet toivotulla tavalla. Osansa huonoihin tilastoihin oli koko joukkueen hatarilla suorituksilla.
– Monen sattuman summia. Tilastot kertovat jotain, ja jos katsoo pelejä, se kertoo jotain. En koe, että olisi ollut huono kausi pelillisesti. Olen pystynyt kehittymään, Keisala avasi kokonaisuutta.
– Kauden maaottelut osoittavat, että taidot ovat tallella. Jääkiekko on joukkuelaji, ja joukkueen pitää pelata hyvin maalivahdin edessä. Maalivahti ei voi yksin voittaa pelejä.
Karmea näky vaihtoaitiosta
Tulokset ja tilastot jäivät sivuosaan marraskuun lopussa, kun HV71:n suomalaiskapteeni Sanni Hakala törmäsi harmittoman näköisesti vastustajan maalitolppaan, jäi makaamaan liikkumattomana jään pinnalle ja halvaantui rinnasta alaspäin.
– En ollut maalilla siinä ottelussa, tilannetta vaihtoaitiosta seurannut Keisala avasi.
– Alussa en ajatellut, että kävi noin pahasti. Jossain vaiheessa ymmärsin, että sattui oikeasti. Ei saatu vastauksia äkkiä, hän palasi karmeisiin tunnelmiin.
Hakalan merkitys oli valtava pelillisesti ja muutenkin. Joukkuetoverin menettäminen vakavan loukkaantumisen seurauksena oli hirvittävä isku jo ennestään vaikeuksissa olleelle HV71:lle, jonka piti pelillisten ongelmien lisäksi päästä yli Hakalan loukkaantumisesta.
– Jokainen sai kertoa omat tuntemuksensa. Hän oli pitkäaikainen kapteeni, hyvä pelaaja ja henkinen johtaja. Hän jätti aika ison aukon pukukoppiin, Keisala kertasi joukkueen toipumista.
Hakala on Keisalalle tuttu yli kymmenen vuoden ajalta. He pelasivat yhdessä aikaisemmin alle 18-vuotiaiden tyttöjen ja naisten maajoukkueiden lisäksi Oulun Kärpissä.
– Olemme tunteneet pitkään ja olleet mukana leijonanpennuista asti. Sannin perässä HV71:een lähdinkin, ja hän minut suositteli sinne.
Hakala loukkaantui HV71:n ja Djurgårdenin välisessä ottelussa, joka keskeytettiin.
Kausi jatkui pian.
– Ensimmäinen peli tapahtuman jälkeen oli henkisesti raskain peli, minkä olen koskaan pelannut, Keisala myönsi.
2:46
Tavoitteena paluu mitalikantaan
Kausi HV71:ssä oli monin tavoin vaikea, mutta maajoukkueessa Keisalalla on sujunut paremmin.
Naisleijonat aloittaa MM-urakkansa Yhdysvalloissa myöhään keskiviikkoiltana Suomen aikaa. Tavoite on selkeä.
– Odotan kovia pelejä ja sitä, että pääsemme parantamaan kaksien edellisten MM-kilpailujen tulosta ja takaisin mitalikantaan. Se on suuri tavoite.
Mitä mitalikantaan paluu vaatii?
– Se vaatii kokonaisvaltaisesti koko joukkueen onnistumista. Meillä on hyvä sekoitus nuoruutta ja kokemusta. On maalintekovahvuutta, mutta myös osaamista puolustuksessa.
Pitkä tie ykkösmaalivahdiksi
Keisala on ollut viime vuodet Naisleijonien ykkösmaalivahti, mutta takana on pitkä matka. Hän pääsi haistelemaan aikuisten arvokilpailutunnelmaa jo 2016 ja 2017, mutta tuolloin Meeri Räisänen ja Noora Räty kantoivat ykkösmaalivahdin vastuun.
– Pääsin nuorena mukaan, mutta sitten oli vähän loukkaantumisia ja hidas kehitysvaihe. Nyt olen kehittynyt ja saanut paikkani maajoukkueessa. Paikan pitäminen vaatii koko ajan töitä. Hyviä maalivahteja on muitakin. Mikään ei ole itsestään selvää.
Sanni Ahola ja Tiia Pajarinen kirittävät Keisalaa Yhdysvalloissa pelattavissa MM-kilpailuissa. Ahola pelaa toisissa ja Pajarinen ensimmäisissä MM-kilpailuissaan, joten kuudensiin MM-kilpailuihinsa lähtevä Keisala on kolmikon konkari.
– Tunnen Tiiankin monen vuoden takaa. En yritä olla mitään ihmeellistä, vaan näytän mallia omalla tekemisellä. Kysellä saa mistä vaan ja annan neuvoja.
Keisala saavutti ensimmäisen MM-pronssinsa 2017 Naisleijonien menestysjakson alkuvaiheessa ja toisen päävalmentaja Pasi Mustosen viimeisissä MM-kilpailuissa 2021, jotka olivat Keisalan läpimurtokisat.
Vuonna 2022 Keisala torjui Naisleijonat olympiapronssille Pekingissä, jossa Mustonen vaihtui kesken kisaurakan Juuso Toivolaan. Viimeksi mainitun päävalmentaja-aikana Suomi on jäänyt mitalitta kaksissa MM-kilpailuissa peräkkäin ja käväisi välillä B-tasolohkossa.
Maajoukkueen sukupolvenvaihdos on edelleen kesken.
– Se vie oman aikansa. Ei kukaan oleta, että sukupolvenvaihdoksen jälkeen tulisi heti tulosta samalla tavalla kuin aiemmin. Koen, että olemme hyvällä tiellä ja saaneet ajettua nuoria mukaan. Nuoria on jo isossa roolissa maajoukkueessa ja ratkomassa pelejä. Sitä vaaditaan, Keisala sanoi.
Olympialaisia kohti
Lohjalaislähtöinen Keisala haluaa pelata vaikealle kaudelle hyvän lopun MM-kilpailuissa. Ensi kauden kuviotkin ovat selvillä, kun pelit jatkuvat HV71:ssä.
Mitä olet oppinut Ruotsissa kahden kauden aikana?
– Pieniä juttuja loppupeleissä. Pelinlukeminen ja valmius. Teknisiä ei niinkään. Pieniä lisiä, joilla voi kehittää kokonaisuutta.
Ilveksessä pelatessaan Keisala opiskeli ammattikorkeakoulussa sosionomiksi, mutta HV71:ssä hän on keskittynyt jääkiekkoon.
– Valmistumisen jälkeen olen pelannut vain jääkiekkoa. Valmistuin 2022 syksyllä, kun menin Ruotsiin. Viimeistelin silloin opinnäytetyötä.
Tällä viikolla 27 vuotta täyttävän Keisalan suunnitelmat jääkiekkomaalivahtina ulottuvat kahden vuoden päähän.
– Olympialaisiin asti on tähtäin. Sitten katson, mitä elämä tuo tullessaan.