Studio55.fin kyselyyn vastannut lukija nimimerkillä Sisäilmasairas kertoi altistuneensa homeelle läpi elämänsä erilaisissa rakennuksissa. Nyt hän on niin sairas, että jopa ulkona liikkumista, ihmisten näkemistä ja lukemista on vältettävä oireiden hillitsemiseksi. Töitä hän pystyy tekemään vain kotoa käsin.
Ensimmäiseksi altistuin päiväkodissa homeelle 80-luvun alussa. Olin väsynyt ja sain korvatulehduksia, ihottumaa sekä ruoka-aineallergioita, jotka paranivat, kun menin kouluun.
Lukioaikana oli lyhytaikaisempia altistuksia, oireina väsymystä ja pitkittyneitä flunssia. Seuraavaksi altistuin ammattikorkeakoulussa, jolloin alkoivat mahakivut, ruoansulatusongelmat, ihon punakkuus ja pitkittyneet nuhat. Kyseessä saattoi olla myös mattoliimojen aiheuttamat voc-päästöt tai ilmastointikanavien epäpuhtaudet.
90-luvun lopussa muutin pariksi vuodeksi 70-luvun rivitaloyhtiöön, joka purettiin myöhemmin homeen takia. Samoihin aikoihin menin töihin virastotaloon, jossa oli ollut vesivaurioita, lisäksi ilmanvaihtokanavista tuli epäpuhtauksia. Oireina oli alkuvuosina väsymys töissä, ihottumaläikät iholla, vilunväreet, silmien kuivuus, hengitystieinfektioita ja lämpöilyä. Myös migreenikohtaukset alkoivat tällöin, muutamia kertoja vuodessa.
Rivitalosta muutin toiseen 70-luvun taloon, josta löytyi yhdestä huoneesta sädesientä, kun olin jo muuttanut pois sieltä. Itse en hometta tajunnut, koska olin muuttanut tähän asuntoon pahemmin homeisesta talosta, ja kuumeilu väheni.
