Sijaissynnytykseen tähtäävien hedelmöityshoitojen antaminen on ollut Suomessa kiellettyä jo liki 20 vuotta. Siitä huolimatta sijaissynnytyksiä tapahtuu. MTV Uutiset tapasi 18 vuotta sitten siskolleen tytön synnyttäneen Saija Hyvösen sekä paraikaa veljensä lasta odottavan Idan.
Onko tuollainenkin mahdollista, Saija Hyvönen, nyt 53, muistaa ajatelleensa. Elettiin vuotta 1997 ja hän katsoi pikkusiskonsa Johanna Nummelan, nyt 52, kanssa televisiosta sijaissynnytysprosessista kertovaa ohjelmaa, jossa sisko toimi siskonsa lapsen sijaissynnyttäjänä.
Oululaiset siskokset ovat aina olleet hyvin läheisiä. Saija Hyvönen oli pitkään joutunut seuraamaan vierestä, kun hänen pikkusiskonsa kärsi ensin lapsuusiän reumasta ja sitten pitkistä lapsettomuushoidoista, jotka eivät tuottaneet tulosta. Hän ajatteli, että jos voi mitenkään auttaa siskoaan toteuttamaan lapsihaaveensa, niin hän aikoo tehdä sen.
– Se oli hämmentävä ja pysäyttävä hetki, kun Saija ehdotti sijaissynnytystä. En ajatuksena torjunut sitä, ja se jäi mieleen pyörimään, Johanna Nummela muistelee.
Nummela puolisoineen oli ollut hedelmöityshoidoissa vuosia, sekä julkisella että yksityisellä puolella. Lukemattomien alkion siirtojen ja keskenmenojen jälkeen tuntui siltä, ettei elämään mahtunut vuosikausiin mitään muuta kuin toive lapsesta ja hoidosta toiseen sinnittelyä.
Lapsettomuushoidoista ei 20–30 vuotta sitten puhuttu yhtä avoimesti kuin nykyään ja Nummela muisteleekin, että siskon lisäksi juuri kukaan ei tiennyt lapsettomuuden aiheuttamasta tuskasta.
– Joskus yritin kipeästä asiasta puhua, mutta vastaanotto oli sitä luokkaa, ettei näin henkilökohtaisia asioita haluta tietää.
Johanna Nummela eli vuosia lapsettomuushoitohelvetissä. Lopulta oma sisko antoi lahjaksi tyttären.
Avoimesti sijaissynnyttäjä
Nykyään lapsettomuushoidoista ja perheiden monimuotoisuudesta puhutaan avoimemmin.
Kun Idaa, 37, onnitellaan bussissa tulevasta vauvasta, hän vastaa avoimesti olevansa sijaissynnyttäjä. Myös hänen työpaikallaan ja lastensa päiväkodissa sekä koulussa tiedetään, että Idan pyöristyvässä vatsassa kasvaa alkuvuodesta syntyvä serkku. Ida odottaa veljensä ja tämän aviomiehen lasta.
Avoimuus on raskauden alkumetreistä lähtien ollut Idalle luontevaa ja hän toivoo sen myös normalisoivan sijaissynnytyksen Suomessa yhtenä keinona saada lapsia. Tässä jutussa hän ei kuitenkaan esiinny omalla nimellään vielä syntymättömän lapsen ja asian arkaluontoisuuden vuoksi.
Laki kielsi sijaissynnytyshoidot
Sijaissynnytys on järjestely, jossa synnyttäjä saatetaan raskaaksi ja hän synnyttää lapsen siten, että tarkoituksena on luovuttaa lapsi synnytyksen jälkeen toisen henkilön tai henkilöiden eli aiottujen vanhempien kasvatettavaksi.
Järjestelyssä voidaan käyttää mahdollisen aiotun äidin munasoluja, luovuttajan munasoluja tai sijaissynnyttäjän omia munasoluja. Usein munasolut hedelmöitetään aiotun isän siittiöillä, mutta hedelmöityksessä voidaan käyttää myös luovutettuja siittiöitä.
Syntyvän lapsen geenit voivat siis tulla kahdelta aiotulta vanhemmalta, toiselta aiotulta vanhemmalta ja luovuttajalta tai toiselta aiotulta vanhemmalta ja sijaissynnyttäjältä.
Sijaissynnytykseen tähtäävät hedelmöityshoidot on kielletty kaikissa Pohjoismaissa. Suomessa ne kiellettiin syyskuussa 2007, jolloin hedelmöityshoitolaki astui voimaan.
Hallituksen esitys eduskunnalle hedelmöityshoidoista helmikuulta 2006 perustelee sijaissynnytyshoitojen kieltämistä muun muassa merkittävillä periaatteellisilla ja käytännön ongelmilla.
"Sijaissynnytyksen salliminen voisi saattaa sellaisen henkilön vaikeaan asemaan, jota pyydetään toimimaan sijaissynnyttäjänä. Jos kysyjä on läheinen, kieltäytyminen voi olla vaikeaa. Raskauteen ja synnytykseen liittyy aina terveydellisiä riskejä ja sijaissynnyttäjäjärjestelyihin saattaa liittyä tavallista suurempi synnytysmasennuksen riski. Jos sijaissynnyttäjänä taas käytettäisiin muuta kuin parille läheistä naista, järjestelyn salliminen saattaisi luoda merkittävän kaupallisuuden ja taloudellisen hyväksikäytön riskin.(...) Sijaissynnyttäjäjärjestelyyn liittyisi siten aina epävarmuus sen toteutumisesta ja vaikeiden henkilökohtaisten ongelmien riski", lakiesityksen perusteluissa kirjoitetaan.
Suomessa ei saa antaa hedelmöityshoitoja tilanteessa, jossa lapsi aiotaan antaa adoptioon. Sijaissynnytysjärjestelyt eivät kuitenkaan ole Suomessa laittomia.
Äiti Johanna Nummela (vas.) ja sijaissynnyttäjä Saija Hyvönen (kesk.) Annakaisan ristiäisissä vuonna 2007.
Vauva vuokra-asunnossa
Saija Hyvönen ja Johanna Nummela ehtivät aloittaa sijaissynnytykseen tähtäävät hoidot Suomessa vuonna 2002, jolloin se oli vielä sallittua. Alkionsiirto kuitenkin epäonnistui, ja hoidoista päätettiin pitää taukoa. Tauko venyikin aiottua pidemmäksi, kun Hyvönen sai välissä oman lapsen.
Kun Hyvönen, Nummela ja tämän puoliso palasivat jälleen asiaan vuonna 2006, sijaissynnytyshoidot Suomessa kieltävä hedelmöityshoitolaki oli jo vireillä.
– Otimme yhteyttä samaan klinikkaan, jossa edellinen alkionsiirto oli tehty, mutta he eivät halunneet enää tehdä sitä. Soitin muihinkin suomalaisiin klinikoihin, mutta kukaan ei suostunut sijaissynnytyshoitoihin lain ollessa jo valmisteilla, Nummela sanoo.
Niinpä kolmikko suuntasi Viroon, jossa Hyvöselle tehtiin alkionsiirto. Heti ensimmäisen alkionsiirron jälkeen raskaustesti näytti plussaa.
– Missään vaiheessa minua ei kaduttanut lähteä sijaissynnyttäjäksi. Ajattelin, ettei tämä ole minun lapseni eikä hänessä ole minun solujani. Kohtuni oli vuokralla, kunnes asukas olisi valmis tulemaan ulos vuokra-asunnostaan, Hyvönen sanoo nauraen.
Lääkärinä toimivan Hyvösen lähipiirissäkin ymmärrettiin hyvin, miksi hän lähti sijaissynnyttäjäksi ja palaute oli yksinomaan myönteistä.
Pieni Annakaisa toi valtavasti iloa Johanna Nummelalle ja tämän puolisolle.
"Äiti, varastitko minut?"
Vuonna 2007 Nummela puolisoineen saivat vihdoin syliinsä kauan kaivatun pienen nyytin, Annakaisan.
– Alusta asti Annakaisa tuntui omalta lapselta, unelmien täyttymykseltä, Nummela sanoo kyynelten läpi.
Hyvönen ja Nummela eivät koskaan salanneet sijaissynnytystä muilta. Toisaalta asia ei myöskään ollut sellainen, että siitä olisi huudeltu kahvipöydissä.
– Jos joku kysyi minulta suoraan vaikkapa, miten raskaus vaikutti reumaani, kerroin sijaissynnytyksestä, koska en halunnut valehdella, Nummela sanoo.
Annakaisa oli 5-vuotias, kun hänelle kerrottiin sijaissynnytyksestä. Hetki tuntui sopivalta, kun mielikuvitukseltaan vilkas tyttö sepitti tarinaa, jossa kysyi leikillään Nummelalta: "äiti, minusta tuntuu, että olet varastanut minut, varastitko minut".
– Silloin sanoin, että kyllä minä tavallaan varastinkin ja kerroin koko tarinan. Sinä iltana lähdimme päiväkotikaverin luokse kylään ja Annakaisa tokaisi heti eteisessä, että "minun tätini on synnyttänyt minut". Kerroin päiväkotikaverin äidillekin koko tarinan siinä, Nummela kertoo.
Annakaisa on lapsesta lähtien tiennyt saaneensa alkunsa sijaissynnytyksessä. Siinä ei ollut hänestä mitään kummallista.
Annakaisa on nykyään jo täysi-ikäinen ja asuu omillaan. Hän on hyvin avoin sijaissynnytystaustastaan ja MTV Uutiset kysyi myös hänen suostumuksensa tähän juttuun. Nummela ja Annakaisa ovat todella läheisiä.
Sijaissynnyttäjätäti Hyvönen on nuorelle naiselle läheinen täti.
– Annakaisa oli nyt syksyllä minun ja lasteni kanssa lomamatkallakin, että sillä tavalla olemme kyllä läheisiä. Näemme parin viikon välein ja pidetään yhteyttä. Annakaisa on ihana ihminen ja lasteni serkku, mutta mitään sellaista erityistä suhdetta meillä ei ole, Hyvönen sanoo.
Järjestö: Sijaissynnytys on sallittava
Oikeusministeriö julkaisi keväällä 2023 selvityksen ei-kaupallisen sijaissynnytyksen sallimisesta Suomessa. Salliminen sai laajasti tukea.
Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n toiminnanjohtaja Piia Savio harmittelee, ettei asia edennyt hallitusohjelmaan tälle hallituskaudelle, mutta toivoo sijaissynnytyksen sallimisen edistämistä seuraavassa hallitusohjelmassa.
Tammikuussa tehdyssä MTV Uutisten kyselyssä enemmistö eduskuntaryhmistä kannatti ei-kaupallisen sijaissynnytyksen sallimista. MTV Uutisten kyselyssä hallituspuolueista vain perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien kansanedustajat vastustivat lain uudistamista.
Simpukka ry:n tavoitteena on saada Suomessa aikaan lakialoite ei-kaupallisen sijaissynnytyksen sallimiseksi.
– Sijaissynnytykseen tähtäävien hedelmöityshoitojen salliminen mahdollistaisi entistä useamman lapsitoiveen toteutumisen, Savio sanoo.
Lääkärinä työskentelevän Saija Hyvösen lähipiiri suhtautui alusta asti sijaissynnytykseen todella hyvin.
Monenlaisia perheitä
Kaikki lähti kirjasta. Pääkaupunkiseudulla asuva Ida luki Kaj Korkea-ahon kirjan Äitiä etsimässä, jossa miespari etsii äitiä tulevalle lapselleen.
Hänen mieleensä jäi kytemään ajatus siitä, voisiko hän toimia sijaissynnyttäjänä veljelleen ja tämän aviomiehelle. Sijaissynnytys tai kumppanuusvanhemmuus on miespareille ja itsellisille miehille käytännössä ainoa tapa saada oma biologinen lapsi.
Piia Savion mukaan 2000-luvun alussa, kun sijaissynnytykseen tähtääviä hoitoja ei vielä ollut kielletty lailla, Suomessa hoidettiin noin kahdenkymmenen parin hedelmättömyyttä sijaissynnytyksellä. Puhuttiin nais-miespareista, joilla oli haasteita kantaa ja synnyttää lapsi itse. Nykyään aiottujen vanhempien kirjo on paljon moninaisempi ja siihen kuuluvat heteroparien lisäksi muun muassa miesparit, itselliset miehet ja transtaustaiset.
– Meillä on tiedossa myös suomalaisia nais-miespareja, joilla on omia alkioita pakkasessa ja sijaissynnyttäjä tiedossa, mutta toive omasta biologisesta lapsesta on mahdoton toteuttaa, koska alkioita ei saa kudoslain nojalla siirtää Suomesta muualle, Savio sanoo.
Tilanne on biologista lasta toivoville kestämätön, koska uusia sukusoluja ei enää ole mahdollista tuottaa esimerkiksi syövän vuoksi.
– Hedelmöityshoidot voisivat aktivoida remissiossa olevan syövän uudelleen, Savio kertoo yhdestä tapauksesta.
Munasolun luovuttaja tavattiin ravintolassa
Syksyllä 2024 Ida otti asian puheeksi veljensä ja tämän aviomiehen kanssa. Hän haluaisi toimia sijaissynnyttäjänä näiden lapselle.
Ida oli pohtinut asiaa perusteellisesti ja keskustellut siitä kotona miehensä kanssa. Koska hänellä oli jo useita omia lapsia ja raskaudet olivat sujuneet hyvin, sijaissynnytykseen lähteminen tuntui luontevalta.
Veljellä ja tämän puolisolla oli jo valmiiksi munasolun luovuttaja Kanadasta ja alkioita pakkasessa. Idan veli puolisoineen valitsi Kanadan selvitettyään perusteellisesti eri vaihtoehtoja.
– Meille oli tärkeää, että paikallinen lainsäädäntö on selkeä sijaissynnytyksen suhteen ja eettiset kysymykset on otettu huomioon, Idan veli kommentoi.
Kanadassa kaupallinen sijaissynnytys on kielletty. Sijaissynnyttäjälle ei saa maksaa palkkiota, vaan ainoastaan todelliset kulukorvaukset, kuten matkat, lääkkeet ja vaatteet.
Veli kiittelee myös sitä, että Kanadassa on mahdollisuus tavata munasolun luovuttaja.
– Kävimme ravintolassa tutustumassa ja juttelemassa, ja tämän perusteella luovuttajamme päätti, että haluaa auttaa meitä perheen perustamisessa. Tapaaminen oli lämminhenkinen ja sopi meille paremmin kuin anonyymi luovutus, Idan veli kertoo.
Kanadan lainsäädäntö vaatii psykologisia arvioita ja konsultointia vanhemmille ja sijaissynnyttäjälle, että kaikki osapuolet ymmärtävät järjestelyn velvollisuudet ja vaikutukset.
Prosessiin kuului Idan fyysisen terveystarkastuksen lisäksi myös psyykkisen soveltuvuuden arviointi.
– Minulla oli muun muassa etätapaaminen kanadalaisen sijaissynnytyksiin erikoistuneen psykologin kanssa. Lisäksi sekä minulle että veljelleni ja hänen puolisolleen palkattiin juristi ja laadittiin erilaisia sopimuksia, Ida kertoo.
Saija Hyvönen Annakaisa sylissä vuonna 2007 ja pihamaalla vuonna 2025.
Lapsi voi maksaa asunnon verran
Sopimukseen kirjattiin, että jokaisen alkionsiirron jälkeen Ida voi halutessaan kieltäytyä seuraavasta alkion siirrosta. Tarkat sopimukset ja asiakirjat selkeyttivät sijaissynnytysprosessia huomattavasti, minkä vuoksi Ida toivoo, että Suomessakin sallittaisiin sijaissynnytykseen tähtäävät hedelmöityshoidot.
– Se, että sijaissynnytyshoidot joudutaan nyt tekemään ulkomailla, on todella eriarvoistavaa. Siihen tarvitaan valtavasti tiedon etsintää, kielitaitoa ja taloudellisia resursseja, Piia Savio sanoo.
Simpukka ry:n toteuttaman tuoreen kyselyn mukaan sijaissynnytysprosessien hinnat vaihtelevat 50 000 eurosta yli 200 000 euroon. Keskimäärin vastaajat olivat maksaneet prosessista yli 100 000 euroa.
Savio kertoo, että suomalaiset hakeutuvat sijaissynnytyshoitoihin enimmäkseen Yhdysvaltoihin ja Kolumbiaan. Myös Kanadassa, Georgiassa, Kreikassa ja Balkanin maissa on käyty sijaissynnytyshoidoissa.
– Ennen sotaa Venäjä ja Ukraina olivat suosittuja erityisesti sen vuoksi, että ne ovat lähellä Suomea. Nyt ne ovat ymmärrettävästi pudonneet listalta pois, Savio sanoo.
Annakaisaa ei olisi olemassa ilman sijiassynnytystä.
Neuvolat suhtautuvat hyvin
Ida lensi Kanadaan kaksi kertaa, ja raskaus sai alkunsa toisesta alkion siirrosta.
– Toisella kerralla lensin Suomesta Kanadaan vain vuorokaudeksi, mikä oli kieltämättä raskasta. Onneksi vaivannäkö palkittiin ja raskaustesti oli positiivinen, Ida sanoo.
Lapsen on määrä syntyä helmikuussa, ja tulevat isät ovat olleet tiiviisti mukana useissa ultraäänitutkimuksissa sekä neuvolakäynneillä.
– Minusta oli ikävää, että jouduin Suomessa käytännössä valehtelemaan terveydenhuollossa haluavani itse lapsen, kun tarvitsin kaikkia tutkimuksia Kanadaan sijaissynnytystä varten, Ida pohtii.
Sen jälkeen, kun alkion siirto oli onnistunut ja Ida tuli raskaaksi, neuvolasta saatu palaute ja tuki ovatkin yllättäneet positiivisuudellaan.
– Kerroin neuvolassa avoimesti olevani sijaissynnyttäjä ja siellä se otettiin äärimmäisen hyvin vastaan. Kukaan ei ihmetellyt tai kyseenalaistanut.
Myös Hyvönen ja Nummela muistelevat aikanaan saaneensa hyvää kohtelua ja tukea neuvolasta. Nummela oli mukana neuvolakäynneillä ja ultrissa, eikä sitä koskaan kommentoitu loukkaavasti.
Piia Savio vahvistaa ilmiön. Simpukka ry on saanut Suomen neuvoloista äärimmäisen hyvää palautetta. Moni sijaissynnyttäjä kiittelee sitä, että neuvolat suhtautuvat heihin todella hyvin ihan siinä, missä muihinkin lapsiperheisiin.
– On hienoa, etteivät neuvolat valikoi asiakkaitaan tai kohtele heitä eri tavalla riippuen perheen taustasta, Savio kommentoi.
"Äitiys on parasta"
Neuvolan hyvästä suhtautumisesta huolimatta Ida kokee, että sijaissynnyttäjä jää Suomessa varsin yksin. Lapsettomien yhdistys Simpukka toki tarjoaa vertaistukea ja on yhdistänyt Idan muihin sijaissynnyttäjiin.
– Se on kuitenkin täysin eri asia verrattuna siihen, mitä Kanadassa saisin. Siellä pääsisin muun muassa tapaamaan jatkuvasti sijaissynnytykseen erikoistuneita psykologeja ja muita ammattilaisia, Ida sanoo.
Simpukka ry:n toteuttaman kyselyn mukaan sijaissynnytysprosessissa olevat kaipaavat prosessin tueksi esimerkiksi adoptioneuvonnan kaltaista tukea, ammattilaisten tarjoamaa psykologista tukea sekä vertaistukea.
Idan veli toivoo, että sijaissynnytyshoidot voitaisiin laillistaa Suomessa. Veljen mielestä lainsäädäntö nykyisellään viestii aika vahvasti, minkä tyyppiset perheet ovat Suomessa hyväksyttyjä, ja heijastaa yhteiskunnan arvomaailmaa.
– Nykyinen lainsäädäntö on kohtuuton ja ajaa ihmisiä maihin ja tilanteisiin, joissa hyväksikäytön riskit ovat korkeat, koska sijaissynnytykseen tähtäävä hoito ei ole mahdollista Suomessa, Idan veli sanoo.
Äiti Johanna Nummela ja Annakaisa ovat hyvin läheisiä.
Sijaissynnytyshoitojen salliminen Suomessa on myös Hyvösen ja Nummelan toive. Kaikilla ei ole taloudellista mahdollisuutta tai riittävästi voimavaroja lähteä ulkomaille sijaissynnytyshoitoon, jolloin elämän suurin haave jää toteuttamatta.
– Toivon, että sijaissynnytys sallittaisiin Suomessakin. En olisi äiti ilman sijaissynnytystä, ja äitiys on parasta elämässä, Nummela sanoo.
– Koen, että tämän upean lapsen sijaissynnyttäminen on lisännyt meidän kaikkien onnellisuutta, Hyvönen sanoo liikuttuneena.
