Tšetšeniasta kotoisin oleva Musa Lomajev on taistellut Tšetšenian sodassa ja ollut sotavankina venäläisten kidutettavana. Hän näkee nyt meneillään olevan Ukrainan sodan ja Tšetšenian sotien välillä paljon yhtäläisyyksiä.
– Edessänne istuu aivan aito, kansainvälisesti etsintäkuulutettuna ollut terroristi.
Näin esittäytyy lempeäsilmäinen ja parrakas mies, jonka elämään on mahtunut niin paljon kauhua, että siitä toipuminen on kestänyt yli vuosikymmenen ajan.
Musa Lomajev, 42, syntyi ja varttui Tšetšenian pääkaupungissa Groznyissä. Hän oli 13-vuotias, kun Venäjä hyökkäsi Tšetšeniaan ensimmäisen kerran ja 18-vuotias, kun Venäjä vain parin vuoden kuluttua edellisen sodan loppumisesta palasi jälleen.
– Venäjän oli pakko ottaa revanssi toisessa sodassa, koska ensimmäinen oli hävitty niin nöyryyttävällä tavalla. Miljoonan ihmisen tšetšeenikansa alisti 144 miljoonaa venäläistä, ja silloin venäläiset rukoilivat meitä neuvottelupöytään, Lomajev sanoo.
Tšetšenian sodat ovat ainakin lännessä jo painuneet unohduksiin. Lomajev kuitenkin näkee Venäjän helmikuussa 2022 aloittamassa hyökkäyksessä Ukrainaan ja Tšetšenian 1990–2000 luvun alun sodissa paljon samaa.
Ensinnäkin vihollinen eli Venäjä on sama. Lisäksi osallisina ovat Lomajevin mukaan samat kenraalit ja upseerit. Sotakalusto on myös pitkälti samaa kuin sodassa tšetšeenejä vastaan, nyt sitä vain käytetään Ukrainan taisteluissa.
– Venäjän federaation julma koneisto osallistui aikoinaan tšetšeenien kansanmurhaan ja nyt yhtä lailla se osallistuu ukrainalaisten kansanmurhaan, Lomajev sanoo.
Lue myös: Venäläissellissä useasti virunut Philipp pakeni Suomeen: "Tämä maa paransi minut" – kidutus vankiloissa kuin keskiajalta
MTV sodan runtelemassa Butshassa – "Kuolleita ihmisiä löytyy lisää koko ajan"
Miehen mukaan Butshan verilöyly ja Irpinin kauheudet Ukrainassa muistuttivat häntä elävästi siitä, kuinka Tšetšeniassa tapettiin paikallista väestöä ihan samalla tavalla.
– Kuka tahansa siviili, joka sattui osumaan venäläisten sotilaiden näköpiiriin, tapettiin. Murhat tehtiin erityisen julmasti: leikattiin käsiä ja päitä poikki, viillettiin vatsoja auki. Meille tšetšeeneille Ukrainan sota on kuin karmea déjà-vu, Lomajev sanoo.
Lomajev on sitä mieltä, että Venäjän armeija on vasta aloittanut julmien tekojensa sarjan Ukrainassa.
– Askel askeleelta Venäjä todistaa koko maailmalle olevansa terroristivaltio. Venäläissotilailta puuttuu täysin moraali, he vain tuhoavat siviilejä fanaattisesti.
Lue myös: Tshetsheenijohtaja uhosi valtaavansa koko Ukrainan
Taistelu venäläisiä vastaan
Ensimmäinen Tšetšenian sota käytiin vuosina 1994–1997, ja vaikka se päättyi Venäjän tappioon, Venäjä ei kuitenkaan suostunut tunnustamaan Tšetšenian itsenäisyyttä. Venäjä palasi jo vuonna 1999 takaisin uusine sotajoukkoineen.
– En ehtinyt edes silmääni räpäyttää, kun kotikaupunkini Groznyi oli jo pommitusten keskellä ja venäläiset olivat kaikkialla. He olivat saartaneet kaupungin. Näin omin silmin, mitä ohjus voi tehdä ihmiselämälle, Lomajev muistelee.
Koko Tšetšenian pääkaupunki oli hetkessä raunioina. Hätää, kärsimystä ja pelkoa oli jälleen kaikkialla. Käytännössä sodan keskellä kasvanut Lomajev päätti jäädä kotikaupunkiinsa ja taistella venäläishyökkääjiä vastaan.
– Venäjä ei jättänyt meille valinnanvaraa. Joko piti taistella venäläisiä vastaan tai kuolla järkyttävien kärsimysten jälkeen. Minä, ystäväni ja suurin osa tšetšeeneistä olemme valinneet taistelun. En kadu sitä.
Lue myös: Sotilasharjoituksiin luksuskengillä, muotisuunnittelijan nyrkkeilysäkki toimistossa – tällainen on kalliin maun omaava Putinin sotakoira Kadyrov
"Ihminen muuttuu eläimeksi"
Kaikki tšetšeenit eivät kuitenkaan asettuneet venäläisiä vastaan, vaan katsoivat parhaaksi alkaa tehdä yhteistyötä hyökkääjien kanssa. Juurikin tällaiset tšetšeeniloikkarit lopulta ilmiantoivat, pidättivät ja luovuttivat Lomajevin venäläisille, kun tämä eräänä iltana oli mennyt pitkästä aikaan käymään äitinsä luona.
Venäläisvankeudesta alkoi maanpäällinen helvetti. Ensimmäiseen neljään kuukauteen Lomajev ei nähnyt lainkaan päivänvaloa. Hän pääsi ulos sellistään ainoastaan kidutusten ajaksi.
– Kidutukset pitivät sisällään esimerkiksi sähköiskuja ja kuristamista. Minua lyötiin kuin koiraa. Välillä minua kidutettiin niin pahasti, että lopulta menetin tajuntani. Yleensä kidutukset jatkuivat, kunnes venäläiskiduttajat väsyivät tai kyllästyivät, Lomajev sanoo.
Hänen mukaansa kidutukset ovat venäläisarmeijan tärkein metodi riisua ihminen ihmisarvostaan.
– Tavoitteena on murtaa ihminen henkisesti ja muuttaa hänet eläimeksi. Lopulta sitä muuttuukin eläimeksi ja unohtaa täysin olevansa ihminen.
Fyysisen kidutuksen lisäksi venäläiset harjoittivat Lomajevin mukaan myös paljon henkistä kidutusta, kuten nälässä ja janossa pitämistä sekä uhkailua pahoinpidellä Lomajevin perheenjäseniä.
Lopulta Lomajev murtui kidutusten voimasta ja allekirjoitti tunnustavansa kaikki häntä vastaan nostetut tekaistut syytteet.
Lue myös: Venäläistutkija MTV:lle: Jopa 1,5 miljoonaa ihmistä lähtenyt Venäjältä – "Tilanne paljon pahempi kuin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen"
Yllättävä vapaus
Vietettyään yhteensä vajaan vuoden vankilassa, hän pääsi yllättäen vapaaksi, kun Tšetšenian korkeimman oikeuden tuomari totesi hänet syyttömäksi. Se jäikin tuomarin viimeiseksi oikeudenkäynniksi, ja hän joutui jäämään eläkkeelle mitä todennäköisimmin venäläisten painostuksen takia.
Lomajev ymmärsi, että tässä oli hänen tilaisuutensa paeta Tšetšenian ja koko Venäjän alueelta.
Ratkaisu osoittautui myöhemmin oikeaksi, kun Lomajev etsintäkuulutettiin uudelleen pian hänen vapauduttuaan. Siksi hän vitsailee olevansa "aivan aito terroristi". Lopulta Lomajev sai asianajajien avulla poistettua nimensä Interpolin etsintäkuulutettujen listalta. Venäjälle hän ei voi siltikään mennä, koska todennäköisesti hänet pidätettäisiin heti.
Suomi opetti luottamusta elämään
Pakomatka kulki ensin Valko-Venäjälle ja sieltä rajanaapuriin Puolaan.
– Helpointa oli silloin paeta Puolaan, koska sinne ei tarvittu viisumia, vain venäläispassi riitti. Toisella yrittämällä pääsin Valko-Venäjän rajan yli Puolaan, jossa asuin kaksi vuotta. Sitten päätin lähteä turvallisempaan maahan eli Suomeen. Olen nyt vakuuttunut siitä, että tein oikean valinnan, Lomajev sanoo.
Hän saapui Suomeen vuonna 2007 ja sai jo alle vuoden päästä turvapaikan poliittisin perustein.
Nykyään rakennusyrittäjänä työskentelevä Lomajev työllistää myös ukrainalaisia turvapaikanhakijoita. Hän kokee ymmärtävänsä heitä paremmin kuin kukaan muu, koska kokemukset venäläishyökkääjästä ovat samat.
Lomajev asuu pääkaupunkiseudulla yhdessä vaimonsa ja kuuden lapsensa kanssa. Myös hänen veljensä ja äitinsä ovat saaneet turvapaikan Suomesta.
Lue myös: MTV:n erikoishaastattelussa Ukrainan sodassa käden ja jalan menettänyt, nyt Suomessa asuva Vitaliy perheineen: "Paloin elävältä"
Perheen lapsista yksi on syntynyt Puolassa ja loput Suomessa.
– He eivät onneksi osaa kuvitellakaan, millaista elämäni on ollut ennen heitä. Vanhemmille lapsilleni olen puhunut kokemuksistani jonkin verran, nuoremmat tuskin ymmärtäisivät vielä.
Lomajev on kiitollinen Suomelle paitsi turvapaikasta, myös mahdollisuudesta toipua rauhassa sodan ja kidutusten aiheuttamasta posttraumaattisesta stressihäiriöstä. Siinä meni reilut kymmenen vuotta, että Lomajev oppi lääkäreiden ja muiden ammattilaisten avulla elämään normaalia elämää ja jopa nauttimaan siitä.
– Venäjä pakotti meidät puolustamaan itseämme ja olemaan luottamatta hallitukseen tai viranomaisiin. Suomi puolestaan opetti minut luottamaan elämään ja viranomaisiin, Lomajev kertoo.
Hän muistelee vuosien takaista tapausta, kun poliisi pysäytti hänet Suomessa ilman ajokorttia ajamisesta. Lomajev istui hiljaa ja odotti, milloin poliisi alkaisi pahoinpidellä häntä. Kun hän lopulta kysyi asiasta, poliisi istui viereen ja sanoi vannovansa, ettei kukaan aio pahoinpidellä häntä.
– Sittemmin olen toki jo ajanut ajokortin. Suomi on antanut minulle sen, mitä minulla ei ole koskaan ollut. Nimittäin luottamuksen elämään ja yhteiskuntaan, Lomajev sanoo liikuttuneena.