Sanotaan, että lapsesta tulee ominaisuuksiltaan joko aivan samanlainen kuin vanhempansa tai sitten täysin heidän vastakohtansa. Mutta miten lapsen tai lapsenlapsen elämälle voisi tarjota sen kultaisen keskitien? Milloin vanhempia saa syyttää perityistä ominaisuuksista ja milloin taas ei?
– Luonteenpiirteisiin, kuten vilkkaus, sisäänpäin kääntyvyys, ujous tai arkuus, on vaikeampi kasvatuksella vaikuttaa. Temperamentissa on paljon sellaista ikään kuin syntymän myötä saatua, jossa kotitausta ei kovin vahvasti näy. Isoja kolhuja voidaan toki karsia kotikasvatuksen avulla pois, kertoo Jyväskylän yliopiston perhetutkimuksen laitoksen professori Kimmo Jokinen.
Jokisen mukaan erityisesti huonot asiat näyttävät periytyvän lapselle. Vanhempien alkoholin käyttö voi näkyä lapsessa täysraittiutena, tai valitettavasti helpommin ja useimmiten, alkoholin liikakäyttönä.
– Esimerkiksi jos kotona on väkivaltaa, se jättää jälkensä lapseenkin iäksi. Väkivaltaisilla miehillä on usein ollut väkivaltainen isä.
– Jos vanhemmat eivät pysty eivätkä osaa kasvattaa lastaan, lapsi voi melkein koko ikänsä joutua prosessoimaan asiaa, ja turvattomuudentunne elämässä voi jatkua.
Jokinen muistuttaa, että myös esimerkiksi köyhyys näyttää periytyvän.
– Jos lapsella on vähän koulutetut vanhemmat, tai kotona on ollut taloudellisia ongelmia, se säteilee lapseen. Tällöin lapsi valitsee harvoin koulutusuran, ja hän kohtaa köyhyyden useammin.
Köyhyys ei ole kuitenkaan vanhempien syy, vaan asiaan vaikuttaa kodin perimä.
– Jos vanhemmat eivät ole koulutettuja, lapsellakaan ei ole intoa kouluttautua, vaikka vanhemmat sanoisivatkin että mene lukioon ja yliopistoon. Lapsi ei kykene hyödyntämään ohjeita, kun kotikulttuuri ei ole suosinut niitä.
Kodin ja perheen välityksellä sisäistettävät asiat eivät suinkaan ole ehdottomia lainmukaisuuksia vaan tilastollisia todennäköisyyksiä. Koulutettujen vanhempien lapset vain menevät yliopistoon useammin kuin vähän koulutettujen lapset – vaikka molemmat menestyisivätkin koulussa aivan yhtä hyvin.
Arkikäytännöt muokkaavat lasta, vaikka ankeistakin oloista voi tulla pärjääviä aikuisia. Ankeissa oloissa kasvaneet lapset kuitenkin todennäköisemmin tarvitsevat elämässään apua ja terapiaa. Kodilla itsellään on niin suuri merkitys, että jos vanhemmat eivät pysty auttamaan, voivat muut lähisukulaiset ja vaikkapa isovanhemmat auttaa lasta.
– Mikä tahansa pitkäaikainen, ennustettavissa oleva ihmissuhde, vaikka suhde mummoon ja vaariin, on tärkeä ja luo lapselle vakautta ja kyvyn hallita elämää.
Studio55.fi/Siiri L'Ecuyer
Kuvat: Colourbox