Jyväskylän yliopiston perhetutkimuksen laitoksen professori Kimmo Jokinen avaa yhteiskunnallisen ongelman, nuorten syrjäytymisen, taustoja. Voiko vanhempia tai muita sukulaisia syyttää, kun lapsi ei löydä aikuistumisväyläänsä?
– Nuorten aikuistuminen näyttäisi mutkistuvan koko ajan. On toki nuoria, jotka löytävät opiskelupaikan, saavat ammatin ja löytävät puolison. Mutta voisi sanoa, että ikävuosien 15–30 välillä on havaittavissa lisääntyvää hapuilua, kun nuoret ja nuoret aikuiset eivät pysty seuraamaan perinteisiä väyliä, professori Kimmo Jokinen kertoo.
Kun koulutusväylää ei löydy eikä työmarkkinoilta avaudu työtä ja seurustelusuhdekin on kiven alla, syrjäytymisen ainekset ovat kasassa. Hapuilijoiden joukosta löytyy niin miehiä kuin naisiakin.
– Ongelma ei ole suomalainen, sillä esimerkiksi Italiasssa on 30 ikävuoden saavuttaneita aikamiespoikia, jotka edelleen asuvat vanhempiensa luona eivätkä löydä paikkaansa kodin ulkopuolelta.
– Se on yhteiskunnallinen muutos, eikä ole perheiden vaikutuksessa. Suomessa ongelmaa on paljon, ja maalla sitä näkyy enemmän kuin kaupungeissa. On hankala löytää työtä, ja jos kaikki kylän tytöt ovat lähteneet muualle opiskelemaan, on hankala löytää myös puolisoa.
Jokinen muistuttaa, että kulttuurin muuttumisen myötä aikuistumisväylät ovat moninaisempia ja haasteellisempia, ja muutos on yleensä hyvin nopeaa. Kun kulttuuri on kokenut rajun muutoksen, ei siihen ole ehditty reagoida.
– Ennen poika otti vanhempiensa tilan hoitaakseen tai naapurin verstaalta löytyi työpaikka. Riitti myös, että kävit kansakoulun. Nyt talouden rakennemuutos on sellainen, että töiden laatu on muuttunut. Savupiipputeollisuuden tarjoamat paikat ovat muuttuneet.
– Perinne on voinut olla, että isä on ollut tehtaassa ja isoisä on ollut tehtaassa, mutta sitten sitä tehdasta ei enää olekaan. Silloin nuorelta viedään väylä tai se väylä menee umpeen. Valmiuksia muuhun ei ole.
Perheen syytä lapsen syrjäytyminen ei kuitenkaan ole.
– Täytyy muistaa, että suurin osa nuorista kuitenkin löytää aikuistumisen väylän. Siihen vain liittyy tänä päivänä enemmän hapuilua, irtiottoja ja jojoilua, mutta kyllä se löytyy.
Toisaalta Suomesta ja erityisesti maaseudulta löytyy niin sanottuja aikamiespoikia, jotka eivät ota löytääkseen minkäänlaista elämäntapaa.
– He jäävät kotikulmille ja voivat olla satunnaishommissa. He saattavat harrastaa paljon ja kalastaa, elämä voi olla hyvinkin mielekästä. Mutta se ei ole sitä, mitä me pidämme tavoiteltavana. Kotiseudulle jääminen puolityöttömänä ei ole yhteiskunnallisesti tavoiteltava asia, vaikka joillekin se sopii.
Jokisen mukaan vanhempien ja sukulaisten voi olla vaikea auttaa lasta, kun maatalous ja rakenteet ympäriltä ovat hävinneet, eikä lapsi ole hankkinut itselleen koulutusta. Lasta voi kuitenkin yrittää kannustaa ja tukea eteenpäin.
Studio55.fi/Siiri L'Ecuyer
Kuvat: Colourbox.com