Vanessa, 16, törmäsi pulkkamäessä puuhun ja mursi niskansa – ambulanssin odottelu oli tuskaista: "Kipu oli todella kova, pelkäsin halvaantuvani"

16-vuotiaan Vanessa Pelttariin niskaan tuli murtuma pulkkailuonnettomuudessa. Pahemmilta vaurioilta pelastivat onni ja kavereiden esimerkillinen toiminta.

Siinä olisi voinut käydä niin paljon huonomminkin.

Nyt Vanessa Pelttari joutuu pitämään niskatukea useammin viikon. Käynnissä on ainakin kolmen kuukauden sairasloma.

Valkealassa asuvan Vanessan laskettelu kohti niskatukea alkoi kuukausi takaperin lauantai-iltana kavereiden kanssa. Ajanviettopaikkana toimi pulkkamäki.

– Laskettiin parhaan kaverini kanssa pulkalla. Kaverit tulivat liukureilla perässä. Pulkka jotenkin kääntyi ja tiedettiin, että nyt lasketaan mäen jyrkempää kohtaa, Vanessa muistelee.

– Totesin, että nyt mennään. Pulkka törmäsi puuhun ja kippasi meidät päin puuta. Sitten pimeni. 

"Tulenko parantumaan?"

Pelttari oli alunperin pulkan perällä, mutta puun kanssa hän teki tuttavuutta ensimmäisenä.

Törmäyksen vakavuus oli Pelttarille heti selvää.

– Ensimmäinen ajatus oli, että tulenko parantumaan ja halvaannunko? Kipu oli todella nopea ja kova. Se vihlaisi ja sitten vähän kihelmöi, Vanessa muistelee.

Pelttari tiesi, ettei hän saisi liikkua lisävaurioiden riskin vuoksi, mutta mieli teki silti, sen verran kova kipu oli.

– Kaverit sanoivat, etten saa. 

Yleisen ihmettelyn sijaan kaverit soittivat noin kello 23 pulkkamäkeen apua. Paikalle tuli lopulta puolentusinaa pelastuslaitoksen ajoneuvoa ambulanssista paloauton kautta kelkka-autoon.

Äiti ei hötkyillyt

Hätänumeron lisäksi Pelttarin kaverit soittivat Vanessan äidille, Niina Pelttarille.

– Ensin kyselin, mikä on tilanne ja pystyykö Vanessa liikkumaan. Yritin pukea päälle ja kysyin, että mihin tulen. En ole hötkyilijä, vaan otan asioista ensin selvää. Ehkä neidin kanssa eläminen on aiheuttanut tämän asenteen, Niina kertoo.

– Kun viikonloppuna illalla puhelin soi, on siinä jännitystä mukana, Niina jatkaa.

Puhelimen välityksellä Niina kuuli tyttärensä huutavan äitiään ja yleistä hälinää. Onnettomuuspaikalle Niina saapui muistikuviensa mukaan samoihin aikoihin kuin ambulanssikin.

Vanessa kuljetettiin Kotkaan Kymenlaakson keskussairaalaan. Vanhemmat seurasivat perässä omalla autollaan.

– Sairaalassa selvisi, että vaikka niskassa onkin murtuma, käsissä ja jaloissa on toimintaa ja tuntoa, Niina kertoo.

Kuvien perusteella osattiin sanoa, että murtuma on niskan kallon kiinnikkeessä. Äskettäin otetuissa valvontakuvissa näkyy, että luutuminen on alkanut toivotulla tavalla. Näin ollen leikkaus ei välttämättä ole tarpeellinen, vaikkakin mahdollinen.

Mustalla huumorilla eteenpäin

Äidin mukaan onnettomuuden jälkipyykissä on auttanut musta huumori.

– Pääsee vähän kuittailemaan, että miten meni omasta mielestä? Voisi kai tehdä muutakin kuin lähteä pulkkamäkeen. Musta huumori pelastaa monesta tilanteesta, Niina arvelee.

– Onhan tämä kun nuoriso lähtee lauantai-iltaa viettämään, niin päätyvät kaula solmussa sairaalaan ja vieläpä ihan selvin päin, Niina jatkaa.

Muutamaa sairaalapäivää seuranneen ensimmäisen kotiviikon ajan Vanessan tilanne oli kohtalaisen tukala. Kirjoittaminen tai kunnolla alaspäin katsominen eivät suju vieläkään.

Painavien tavaroiden nostelu on ehdottomasti kiellettyä, eikä kaatuminen tule kysymykseenkään. Nykyinen niskatuki on seurana vielä vajaan kuukauden. Senkään jälkeen vapaa liikkuminen ei ole kuin haave, sillä tilalle tulee kevytrakenteisempi niskatuki.

– Niskatuen saa ottaa pois vain suihkussa. Nyt olo on ihan hyvä, paitsi jos en muista ottaa särkylääkkeitä. Silloin niskassa on huomattavaa kipua, Vanessa toteaa.

Koronan takia etänä olevia lukio-opintojaan Vanessa jatkaa tietokoneella tehtäviä tehden.

– En oikein tiedä, mitä tästä pitäisi ajatella. Tavallaan tämä on huvittavaa, että miten tälläistä voi tapahtua kun nuoret lähtevät pulkkailemaan. Olisi tietysti voinut käydä vielä pahemmin sekä minulle että kaverille.

Uniin onnettomuus on tullut kerran, jolloin Vanessa kävi nukkuessaan läpi onnettomuutta. Sen sijaan valveilla pulkkailu hiipii useammin ajatuksiin.

– Jos olen liukastumassa, tulee aina törmäys mieleen.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja