Niko Paatelainen selvisi hengissä vakavasta sairauskohtauksesta lastensa toiminnan ansiosta.
Niko Paatelainen heräsi noin vuosi sitten aamuun, josta hän ei itse muista mitään, mutta joka muutti hänen koko loppuelämänsä.
– Mitä minulle on kerrottu, niin oltiin juotu aamukahvit olohuoneessa Janikan [vaimon] kanssa ja olin sitten sanonut, että lähden käymään suihkussa. Kiipesin yläkerran kylpyhuoneeseen ja jostain kumman syystä – en tiedä miksi – olin laittanut vielä mennessäni oven lukkoon, mitä en yleensä tee, Niko kertoo.
Hetken päästä Nikon poika Casper heräsi kovaan tömäykseen.
– Olin kaatunut varmaan suorilta jaloilta kylpyhuoneen lattialle, Niko kertoo.
Myöhemmin kävi ilmi, että hän oli saanut veritulpan ja sydänkohtauksen. Sydän oli pysähtynyt.
"Iskä, tähän sä et muuten kuole"
Casper meni koputtelemaan ja huutamaan isäänsä kylpyhuoneen oven taakse. Vastausta ei kuulunut.
– Jotenkin tuli sellainen vaisto, että nyt ei ole kaikki hyvin. Että nyt se ovi pitää saada auki, että päästään katsomaan, mikä siellä on tilanne, Casper kertoo.
Epätoivoisten yritysten jälkeen perheen tytär Carita sai lopulta oven hakattua auki vasaralla ja ruuvimeisselillä. Perheenisä makasi suihkun lattialla elottomana.
– Todettiin, että [hän] ei hengitä. Huusin heti äidille, että soittaa hätänumeroon, Casper kertoo.
Veli ja sisko alkoivat elvyttää isäänsä vuorotellen hätäkeskuspäivystäjän ohjeiden mukaan. Tätä jatkui taukoamatta liki kymmenen minuuttia.
– Kyllä siinä hiki kerkesi tulla. Se on kuitenkin aika raskasta, ja tietenkin sitten vielä, kun oma isä on siinä, Casper jatkaa.
Carita-tytär oli huutanut elvytyksen lomassa: iskä, tähän sä et muuten kuole.
– Voimasana tuli vielä siellä välissä. Se kertoo vähän siitä, minkälainen tahtotila lapsilla on ollut pelastaa minut. Ei voi kuin olla äärettömän ylpeä lapsista, että miten on sellaisessa henkisessä paineessa pystynyt toimimaan tuolla lailla, Niko sanoo.
Suomen Punainen Risti palkitsi lapset myöhemmin esimerkillisestä toiminnasta.
"En meinaa luovuttaa"
Niko myöntää, että tapahtunut on jättänyt sekä fyysisiä että henkisiä jälkiä.
– Mutta jos ajatellaan, että minkälainen tämä tilanne voisi olla pahimmillaan, niin kyllä lapset siinä mielessä myös teki kovan duunin, että minä olen tässä kondiksessa, Niko toteaa.
– En minä mikään luovuttajatyyppi ole koskaan ollut. Enkä meinaa luovuttaa nytkään, koska ei perhekään luovuttanut silloin, kun piti toimia, Niko päättää.
