Tunnetusta teatteriperheestä tulevan voi olla jopa muita työläämpää toimia alalla, väittävät näyttelijä Heidi Herala ja hänen poikansa, ohjaaja Lauri Maijala.
Elokuvista, tv:stä ja teatterin lavalta tuttu näyttelijä Heidi Herala on teatterilainen kolmannessa polvessa. Heralan ja näyttelijä Seppo Maijalan poika, ohjaaja ja Lahden teatterinjohtaja Lauri Maijala on jo neljännen polven teatteri-ihminen.
Voisi siis kuvitella, että molempien arki on ollut aina aika teatterin läpäisemää. Lauri Maijala myöntää ennakkoarvion todeksi.
– Me puhuttiin teatterista, me käytiin teatterissa, oltiin lapsena teatterissa: katsomossa, pukuhuoneessa, ihan kaikkialla, hän kommentoi Huomenta Suomen haastattelussa.
Maijalan mukaan tilannetta täydensi se, että myös kaikki heidän tuttavansa olivat teatterilaisia – ja kesätkin vietettiin teatterilaisten kanssa.
– Minusta oli aivan ihmeellistä, että joidenkin vanhemmat eivät mene näytöksiin ja että kaikki eivät olekaan teatterissa töissä.
Juontaja Lorenz Backmanin kysymykseen siitä, tapaavatko he tavallisia ihmisiä ollenkaan, Maijala heitti, että vain taksin kyydissä ollessa.
Lue myös: Muistatko nämä tähdet? Hekin olivat mukana Salkkareissa
Silti ihan tavallista elämää
Heidi Herala sanoo kokeneensa perheen elämän olleen silti ihan tavallista.
– Kyllä minä nyt jotenkin luokittelen meidän ihan tavallisiksi kaurapuuroihmisiksi.
– Käymme vessassa, Maijala lisäsi.
Heralan mukaan perheen elämään on kuulunut myös muita ihmisiä esimerkiksi lasten harrastusten kautta.
– Ja on muutama oikein läheinen sydänystäväkin – siis ihmisiä, jotka kyllä pitävät teatterista, mutta eivät tee sitä työkseen. Se on oikein kivaa ja viehättävää.
Juttu jatkuu videon jälkeen.
8:53
Ei aina vain hyötyä
Maijala tähdentää, että Suomessa teatterilaisuus ei tarkoita sitä, että elettäisiin glamourelämää.
– Se on ihan yhtä kurjaa kuin kaikilla muillakin ja kurjempaakin aina välillä. Ihan yhtä lailla lama osuu näyttelijöihin ja teatterilaisiin.
Heralan mukaan tunnettuun teatterisukuun kuuluminen ei ole edes alalle pyrkiessä pelkää plussaa. Muun muassa kuvitelma siitä, että näyttelijän lapset pääsisivät helpommin esimerkiksi teatterikouluun kuin jotkut toiset, on hänen mukaansa täyttä puppua.
– Se ei kyllä pidä paikkaansa. Näin voi olla, mutta ei ole välttämättä mikään itsestäänselvyys.
Heralan mukaan tilanne on vaikuttanut omaan "ihmisidentiteettiinkin."
– Se on tuonut paineita, on verrattu tosi rumasti, että sinusta ei koskaan tule mitään, ja kyllä se on masentanut tosi paljon. On ollut monesti semmoinen olo – mikä tämä muodikas sana on, tämä huijarisyndrooma – että ei ole tavallaan oikeutus tehdä tätä työtä.
– Mutta onneksi sitten on ollut aina joku, kulloinenkin ohjaaja tai vaikka mieheni Seppo, joka on uskonut.
Lue myös: Ohjaaja Lauri Maijala saattaa jopa karjua lapsille elokuvan kuvauksissa: "Käytän paljon ääntä hyvässä mielessä"
Paineet saaneet tekemään liikaa
Lauri Maijalan mukaan perhetausta on saanut tekemään töitä välillä liikaakin.
– Ehkä se on aiheutunut siitä, että teatteri on ollut lapsuudesta asti kaikki. Olen ihan hemmetin herkkä julkiselle arvostelulle – ja se johtuu siitä, että olen laittanut kaikki munat niin sanotusti samaan koriin elämässä ja itsetuntoni on perustunut siihen, miten arvioidaan julkisesti ja miten hoidan työni.
Maijalan mukaan hänen on ollut joskus vaikea ajatella, että hänessä on muutakin hyvää ja arvokasta kuin vain hänen tekemänsä työ.
– Se tulee ehkä siitä, kun vanhemmat ja isovanhemmatkin ovat tehneet sitä. Tällaisen negatiivisen asian kanssa sitten painiskellaan.
Maijala kertoo pyrkineensä kuitenkin olemaan pystypäin ylpeä taustastaan.
– Olen tosi ylpeä ja iloinen siitä, koska siitä on tullut oma ammatti, että olen imenyt tavallaan teatteria koko elämäni.
Hän huomauttaa, että jos menisi vaikkapa "Keski-Suomen yrittäjäpäiville tai Lääkäriliiton kevätriehaan", sielläkin olisi aika paljon samoja sukunimiä.
– Että näin se vain on, että ihmiset oppivat [perheessä], että tietyt arvot ovat tärkeitä ja on tietty tapa ajatella maailmaa.
– Minä olen ottanut sukulaisteni teatterilaisuuden hyvällä ja ajatellut, että se on auttanut minua urallani sillä lailla, että ensimmäinen teatterikoulu on ollut pelkästään minun lapsuuteni.
Myös Heidi Herala kiittää vanhempiaan ja esivanhempiaan esimerkiksi rooleihin liittyvistä keskusteluista ja niihin saamastaan tuesta.
– He ovat pelastaneet monta roolia ja jotkin ohjeet ovat vieläkin päässä. Joka kerta, kun näyttelin esimerkiksi Everstinna-nimistä monologia Helsingin kaupunginteatterissa, ajattelin, että terve sinne, täällä ollaan, heippa, tämä on teille, Herala sanoo katsoen ylöspäin.
Serkulle terveisiä
Haastattelun lopuksi Maijala lähetti terveiset juontaja Bacmanin kotiin hänen vaimolleen Niina Backmanille – joka on Heidi Heralan veljen tytär ja Maijalan serkku.
– Siellä hän varmaan seuraa jännityksellä, miten sukulaiset pärjäävät, Lorenz Backman nauratti vielä haastateltavia.