"Suoraan sanottuna hyppäsin järveen ja toivoin parasta" – merenneitoilu yhdistää uinnin ja fantasiamaailman

”Suoraan sanottuna hyppäsin järveen ja toivoin parasta” – merenneitoilu yhdistää uinnin ja fantasiamaailman 2:01
Tältä merenneitouinti näyttää.

Merenneitouinti haastaa liikunnallisesti, mutta avaa myös oven fantasiamaailmaan.

Merenneitoja etsiäkseen on turha lähteä kotimaan vesiä kauemmas. Uimahalleista ja luonnonvesistä saattaa nimittäin bongata värikkäiden pyrstöjen kanssa polskivia uimareita – mistä ihmeestä on kysymys?

– Merenneitouinnissa käytetään uimaräpylää, jonka päälle tulee pyrstökangas, selittää merenneitouintia nelisen vuotta harrastanut Julia Halonen, 22.

Suomenlahden rannikolta, Kymenlaakson Pyhtäältä kotoisin oleva Halonen kertoo olleensa pienestä pitäen paljon meren kanssa tekemisissä ja oppineensa uimaan jo neljävuotiaana.

– Kesäisin on tullut polskuteltua paljon varsinkin meressä. Minua on aina kiinnostanut fantasiaolennot ja merenneitouinnissa sen ja uintiharrastuksen pystyy yhdistämään mukavasti.

Katso yllä olevalta videolta, miltä merenneitona pulikoiminen oikein näyttää!

Pyrstö vaatii oman uintitekniikkansa

Merenneitouinnin aloittaakseen pitäisi olla ainakin uimataitoinen. Lisäksi räpylän ja pyrstön kanssa uimisessa pitäisi hallita niin kutsuttu delfiinipotku, jota voi treenata esimerkiksi merenneitoilun alkeiskurssilla.

merenneitokuva3_millastenberg
Pyrstö estää uijaa liikuttelemasta jalkojaan erikseen, mikä saattaa vaatia hieman totuttelua. Kuva: Milla Stenberg.

Halonen kertoo, ettei ole kuitenkaan itse osallistunut kurssille aloittaessaan.

– Ostin tuon pyrstön ja suoraan sanottuna hyppäsin järveen ja toivoin parasta.

Harrastuksen aloittaakseen tai sitä testatakseen ei tarvitse kuitenkaan olla omaa räpylää tai pyrstökangasta.

– On myös kursseja, joissa voi opetuksen ajaksi vuokrata pyrstön käyttöönsä, Halonen vinkkaa.

Alkeiskursseja järjestävät esimerkiksi uimaseurat.

Kokonaisvaltaista merenneitoilua

Se, voiko räpylän ja pyrstön kanssa uida esimerkiksi uimahallissa muutoin vaan, riippuu Halosen mukaan siitä, paljonko hallissa on muita uimareita.

– Ihan ruuhkaisimpaan aikaan ei yleensä kannata mennä. Jos hallilla on hiljaisempaa, on yleensä annettu lupa mennä, riippuen tietysti uimahallista.

Kesäisin merenneitouimista voi harrastaa tietysti myös luonnonvesissä.

Osa harrastajista omaksuu merenneitoilun hieman kokonaisvaltaisemmin kuin pelkästään uimisena ja laittautuu muutenkin kuin pyrstön avulla merenneidoksi.

– Itse olen tykännyt myös siitä, että pukeutuu erilaisten asusteiden ja peruukkien avulla. Tuntuu välillä siltä, että pystyy olemaan jotain muuta, kuin se oma tylsä ihmis-itsensä.

Mitään tarkkaa unelmakohdetta merenneitoiluun Halosella ei ole, mutta haaveena olisi päästä polskimaan jonnekin, missä olisi kirkasta turkoosia vettä.

– Jonnekin, missä on värikkäitä kaloja, koralleja ja muita meressä asuvia eläimiä, varsinkin delfiinejä. Olenkin aina haaveillut delfiinien kanssa yhdessä uimisesta. Suomesta olen jo oman lempipaikkani luonnosta löytänyt ja se on Valkiajärvi.

Valkiajärvi on sukeltajien suosiossa oleva kohde Kiteellä Pohjois-Karjalassa ja se on yksi Suomen kirkasvetisimmistä järvistä.

Merenneitoilu ei katso sukupuolta tai ikää

Julian mukaan harrastus sopii kaikille.

– Ihan kaikille, keitä ajatus kiinnostaa, niin suosittelen kokeilemaan – harrastajia löytyy lapsista aikuisiin. Suomesta löytyy myös miespuolisia harrastajia, eli ei ole mitenkään sukupuoleen sidonnainen harrastus.

Halonen kertoo harrastavansa merenneitouintia lähinnä yksikseen, mutta on käynyt uimassa myös muiden merenneitoharrastajien kanssa.

– Useimmiten yksikseen, koska muut harrastelijat asuvat vähän ympäri Suomea, eikä omalta paikkakunnalta ole vielä uintiseuraa löytynyt.

Merenneitoilun alkeiskursseja sekä uimaseuraa voi etsiä esimerkiksi kattojärjestön kautta. Harrastajien kattojärjestö Suomen merenneitoharrastajat ry löytyy muun muassa Facebookista.

Lue myös:

    Uusimmat