Tuuli tietää, miltä tuntuu olla 30-kiloisen teräshaarniskan sisällä, kun samalla lyödään kirveellä päähän – tällainen harrastus on buhurt
Jun Yliräisänen
Julkaistu 08.11.2021 07:11
Emmi Niiniaho
Historiaa henkivä kamppailulaji buhurt on suosittua myös naisharrastajien keskuudessa.
Tuuli Rutanen, 38, hakee ravintolapäällikön työhönsä vastapainoa melko erikoisesta harrastuksesta.
Buhurt on kamppailulaji, jossa otellaan historiallisissa haarniskoissa tylpillä teräaseilla. Suomessa lajia on harrastettu aktiivisesti vasta vuodesta 2013 asti, kun muutama harrastaja toi lajin Venäjältä.
Ottelut voivat olla joko yksi vastaan yksi -taisteluita tai kahden joukkueen välisiä otteluita. Joukkotaisteluissa joukkueet voivat olla 3 vastaan 3, 5 vastaan 5, 10 vastaan 10 tai jopa 30 vastaan 30.
– Noin isoja matseja ei nähdä oikeastaan kuin turnauksissa. Yleisin joukkuekoko on 5 vastaan 5, Rutanen kertoo.
Tuuli Rutanen hurahti lajiin heti ensimmäisten harjoitusten jälkeen. Kuva: Jani Kormu.Jani Kormu
Ottelun voittaa se osapuoli, joka saa kaikki vastustajan ottelijat kaadettua. Ottelusta tippuu, kun maahan osuu jalkojen lisäksi jokin kolmas tukipiste, kuten polvi tai käsi.
– Sallittuja tekniikoita vastustajan kaatamiseen ovat erilaiset painitekniikat sekä lyöminen ja potkiminen. Tiettyihin osumakohtiin ei saa lyödä ja jotkin tekniikat ovat turvallisuussyistä kiellettyjä. Muutoin mennään aika lailla täyskontaktilla.
Buhurtissa hyödynnetään myös erilaisia historiallisia aseita, kuten miekkoja ja kirveitä (tylppiä sellaisia).
Rutasella oli jo ennen buhurt-harrastuksen aloittamista historiaa kamppailulajeista. Buhurtista hän sai kuulla kaverin kaverilta ja otettuaan hieman enemmän selvää lajista, hän päätyi tutustumaan tositoimiin treeneissä.
– Sille tielle jäin neljä vuotta sitten.
Rutasta viehättää lajissa eniten itsensä ylittäminen. Kamppailulajiin tuo oman lisänsä, kun niskassa on 30 kiloa terästä.
Buhurtin pariin päätyneet ovat yleensä kiinnostuneita joko historian elävöittämisestä tai kamppailulajeista. Kuva: Susanna Raitamaa.Susanna Raitamaa
Buhurtin pariin päädytäänkin Rutasen mukaan useasta syystä. Viehätyksenä saattaa toimia historian elävöittämisen näkökulma haarniskoineen tai haastava liikunnallisuus.
– Itselläni se on ehkä näiden kahden syyn yhdistelmä.
Vaikka laji on hyvin fyysinen, Rutanen on säästynyt isommilta loukkaantumisilta.
– Ei ole tullut mustelmia kummempaa. Buhurt on hurjan näköinen laji, mutta jos vertaa esimerkiksi mihin tahansa muuhun kamppailulajiin, meillä on kuitenkin aika paljon terästä välissä, vaikka lyömmekin toisiamme kirveillä ja miekoilla. Emme lyö paljaalla nyrkillä naamaan tai vastaavaa.
Onnettomuudet liittyvät Rutasen mukaan yleensä polviin tai niveliin, koska lajissa hyödynnetään kuitenkin esimerkiksi heittotekniikoita ja vääntäviä liikkeitä.
”Ei mene kauaa ennen kuin lähtee tilaamaan itselleen haarniskoja”
Huolimatta näyttävistä otteluvarusteista, buhurtin harrastamisen aloittamiseen ei tarvitse paljoakaan. Rutasen kokemuksen mukaan alkuun riittää, että omistaa henkilökohtaiset ala- ja hammassuojat.
– Suurin osa meidän varsinaisesta harjoittelustamme koostuu ilman panssaria tehdyistä jutuista.
Lajin aloittamiseen ei tarvitse omia haarniskoja. Kuva: Susanna Raitamaa.Susanna Raitamaa
Kun otteluotteita haluaa lähteä kokeilemaan haarniskan kanssa, seuroilta löytyy usein myös lainakamppeita.
– Siinä yleensä käy vain niin, että kun lajiin hurahtaa oikein kunnolla, niin ei mene kauaa ennen kuin lähtee tilaamaan itselleen omia haarniskoja, Rutanen kertoo nauraen.
Suomen naisten maajoukkue on hallitseva mestari
Rutanen toimii toista kautta Suomen naisten maajoukkueen varakapteenina.
Lajilla on hieman hämmentävästi kaksi kansainvälistä lajiliittoa, joista kumpikin järjestää omat MM-kisansa. Historical Medieval Battle Association, eli HMBIA sekä International Medieval Combat Federation, eli IMCF. Säännöt ovat kutakuinkin samat, mutta joukkuekoot saattavat vaihdella.
Rutanen kisasi ensimmäistä kertaa maajoukkueessa vuonna 2019 HMBIA:n järjestämissä kisoissa, joissa naiset voittivat hopeaa. Saman vuoden IMCF:n järjestämistä MM-kisoista Suomen naistenmaajoukkue toi kotiin historiallisen kultamitalin.
SM-liiga
Kansainvälisten kisojen lisäksi Suomessa pyörii myös oma SM-liiga. Harrastajamäärät ovat kuitenkin sen verran pieniä, että esimerkiksi naisten sarjassa ei kisata lainkaan joukkueissa vaan yksilöinä. Suomalaisia naisharrastajia on juuri sen verran, että heistä on saatu koottua yksi joukkue: Kivuttaret. Kivuttarien kokoonpanosta valitaan myös maajoukkue.
Miehet kisaavat SM-liigassa myös kolme vastaan kolme -joukkueissa.
Laji on perinteisesti ollut venäläisten ja ukrainalaisten temmellyskenttää, ja maat ovatkin aikaisemmin vuorotelleet kulta- ja hopeasijoilla. Tällä hetkellä lajia harrastetaan noin 40 eri maassa.
Koska kisoja ei olla pariin vuoteen koronarajoitusten vuoksi järjestetty, Suomi on edelleen naisten hallitseva IMCF:n maailmanmestari.
Myös Suomen miesten maajoukkue toi vuoden 2019 MM-kisoista ensimmäisen arvokisamitalinsa, joka oli väriltään pronssinen.
IMCF-liiton MM-kisat järjestetään pitkän tauon jälkeen ensi kesänä Hämeenlinnassa, jossa naisten maajoukkue siis puolustaa mestaruuttaan.
– Luvassa on naisten maajoukkueen tähän mennessä kaikkein tärkein ja ratkaisevin kausi, Rutanen toteaa.
Laji, joka pitää kokea itse
Rutanen suosittelee lajia kaikille, ketkä haluavat haastaa itseään.
– Onhan tämä jotakin aivan erilaista verrattuna muihin lajeihin. Toki ihmisille, keitä kamppailulajit ylipäätään kiinnostavat. Itselläni on vähän sellainen kuva, että ihmisellä täytyy olla vähän erikoisempi mind set, että lähtee kamppailulajeja treenaamaan.
Buhurt on Rutasen mukaan niin erilainen kokemus, että se pitää itse kokea.
– Ei sitä pysty oikein kuvailemaan, miltä tuntuu olla 30-kiloisen teräshaarniskan sisällä, kun joku lyö sinua kahden käden kirveellä päähän, Rutanen selittää nauraen.
Rutasen kotiseura on Päijät-Häme Medieval Combat Lahden seudulla, mutta harrastajaseuroja löytyy myös esimerkiksi Helsingistä, Lappeenrannasta, Tampereelta, Hämeenlinnasta, Turusta, Oulusta sekä Satakunnasta.
