Suomen rooliksi Natossa sopisi vasemmistoliiton presidenttiehdokkaan mielestä pohjoismaisuus ja ydinaseettomuus. Andersson puolustaa presidentti-instituutiota: On hyvä, että joku päättäjistä on irrallaan päivänpolitiikasta, kun on pidettävä "pää kylmänä kuumissa paikoissa".
Vasemmistoliiton presidenttiehdokas, puheenjohtaja Li Andersson, 36, on opiskellut Venäjän kieltä ja kulttuuria. Takavuosina tällaisista opeista olisi ollut välitöntä hyötyä tasavallan presidentin tehtävässä, mutta nyt suhde Venäjään on Anderssonin sanoin "katkolla".
– Edellytys sille, että tilanne voisi muuttua on se, että sota loppuu ja Venäjän politiikassa tapahtuisi merkittäviä muutoksia. Mutta en itse usko, että suhteet palautuvat sen jälkeenkään sellaisiksi mitä ne ennen olivat ennen sotaa, Andersson sanoo STT:n presidenttiehdokashaastattelussa.
Hän kuvailee Venäjän nykytilannetta "masentavaksi". Valonpilkahduksia ei näy, kun oppositio on vangittu ja riippumaton media joutunut lopettamaan toimintansa. Eikä mikään takaa, että asiat kohenisivat Vladimir Putinin joskus väistyttyä.
– Tämä on Suomen kannalta hyvin huolestuttavaa, mutta myös se tulevaisuus, johon meidän on fiksua varautua, Andersson linjaa.
Ajatukset Suomen aiemmasta sinisilmäisyydestä Venäjän suhteen Andersson hyväksyy osittain. Hänen mukaansa linjavalinnat sotilaallisesta liittoutumattomuudesta ja asiallisista itäsuhteista yhdistettynä läntisen integraatioon palvelivat Suomea hyvin. Sen sijaan virhe tapahtui siinä, ettei Suomessa oltu taloussuhteiden ohella tarpeeksi kiinnostuneita Venäjän huolestuttavasta sisäisestä kehityksestä.
– Siinä oltiin sinisilmäisiä ja naiiveja, eikä se tapa, miten Suomessa kohdeltiin niitä ihmisiä, jotka nostivat esille ihmisoikeusongelmia Venäjällä ollut mielestäni reilu.
Lue myös: Presidenttiehdokas Li Andersson: Suomen ei tule sotkeutua suurvaltojen valtataisteluihin
Nato jättää liikkumavaraa
Venäjän hyökkäys Ukrainaan sai aiemmin Natoa vastustaneen Anderssonin äänestämään liittymisen puolesta. Hän myöntää, ettei vasemmisto – eikä kukaan muukaan – ollut Natoa vastustaessaan miettinyt sille realistista vaihtoehtoa.
– Kun kansalaiset sitten esittivät sen minun mielestäni oikeutetun huomion, että nykyiset turvallisuusratkaisut eivät riitä ja että me tarvitsemme jotain lisää, niin eihän siinä hirveästi muita valmiita vaihtoehtoja ollut kuin Naton jäsenyys, Andersson muistelee.
– Esimerkiksi eurooppalaisen puolustusyhteistyön kehittäminen ei ollut riittävän pitkällä.
Presidentinvaalien kenties tärkeimmäksi teemaksi Andersson nostaa sen, millainen Naton jäsen Suomesta tulee. Se kun jäi kokonaan keskustelematta jäseneksi kiirehdittäessä.
– Tavallaan ymmärrän sen, koska tuo välitila mihin Ruotsi jäi roikkumaan on turvallisuuden kannalta kaikkein huonoin tilanne. Mutta nyt keskustelu pitää käydä.
Andersson tarjoaa Suomelle pohjoismaista Nato-roolia.
– Meillä on yhteisiä turvallisuusintressejä liittyen vaikkapa arktiseen alueeseen ja Itämereen. Meillä on myös hyvin samankaltaiset yhteiskuntajärjestelmät ja aika samanlaiset arvopohjat yhteiskunnassa.
Tärkeää Anderssonille on myös vastustaa ydinaseiden sijoittamista Suomeen, samoin kuin Norjassa ja Ruotsissa. Norja käy esimerkiksi myös siitä, kuinka maa kykenee profiloitumaan rauhan rakentamisessa ja kehitysyhteistyössä myös Naton jäsenenä.
– Tässä on kyse sen ymmärtämisestä, että meillä on kaikki mahdollisuudet tehdä jatkossakin omaa ulkopolitiikkaa, jos me sen tilan vain otamme.
Suomen osallistumista Naton ydinasepolitiikan suunnitteluryhmään NPG:hen Andersson ei vastusta.
– Olisi hassua jäädä ilman sitä tietoa, mitä sieltä saa.
Lue myös: Haavisto varoitti terrorismiuhasta, Essayah huolissaan antisemitismistä – näin presidenttiehdokkaat kommentoivat Lähi-idän konfliktia EVAn presidenttitentissä
Aseostot Israelista hiertävät
Suomen puolustusmäärärahojen pitämiseen Naton edellyttämällä kahden prosentin tasolla bkt:stä Andersson suhtautuu käytännönläheisesti. Pysyvät menot voivat olla ennallaan, muuta on katsottava tarkoituksenmukaisesti.
– Pitää huomioida myös muut turvallisuuden kannalta oleelliset kohdat budjetissa, että ei rakenneta vastakkainasettelua, jossa leikataan jostain huoltovarmuuden tai ympäristötyön kannalta tärkeistä kohteista, Andersson kuvailee.
Myös eurooppalaisen puolustusteollisuuden vahvistaminen saa häneltä ymmärrystä, erityisesti huoltovarmuuden näkökulmasta.
– En pidä sitäkään toivottavana, että aina kun jotain (aseita) pitää hankkia niin ne joudutaan hankkimaan jostain muualta kun Euroopassa ei ole vaihtoehtoja.
Suomi on tehnyt paljon asehankintoja Yhdysvalloista ja Israelista, joista viimeksi mainittuja ostoja Andersson sanoo vastustavansa. Hänen mukaansa aseviennin tapaan myös aseiden tuonnille pitäisi olla muitakin kriteereitä kuin tarjouskilpailun voittaminen.
Tarve lisätä aseiden ja ammusten valmistamista johtuu paljolti Ukrainan tukemisesta. Andersson kertoo saaneensa jo kansalaispalautteita, joissa ihmetellään "miksi yksinhuoltajilta leikataan kun Ukrainaa avustetaan".
– Tämä on todella huolestuttavaa ja olen kaikille sanonut, ettei se ole ukrainalaisten syytä, jos (pääministeri Petteri) Orpon hallitus leikkaa pienituloisilta. Samalla toivoisin sinne hallituksen suuntaan ymmärrystä sille, miltä nämä asiat näyttävät, Andersson sanoo.
– Meidän pitää huolehtia myös ihmisten resilienssistä (sietokyvystä).
Lue myös: Eeva Lehtimäen kommentti: Ketä presidenttiehdokkaat pelkäävät?
Ilmastokriisi on turvallisuutta
Ukrainan sodan takia huomio on ollut viime aikoina sotilaallisessa turvallisuudessa. Tämä ei ole Anderssonin mukaan turvallisuuspolitiikan koko kuva.
– Toivon, että ilmastokriisi olisi yksi iso teema presidentinvaaleissa myös siitä syystä, että se vaikuttaa tällä hetkellä erittäin vahvasti globaaliin turvallisuustilanteeseen ja vakauteen, hän sanoo.
Ilmaston lämpenemisen rajut seuraukset ovat jo tykönämme ja vaikuttavat muun muassa siirtolaisuuteen.
– On mielestäni väärä signaali, että Suomen kaltainen globaalissa mittakaavassa vauras valtio tässä tilanteessa leikkaa kehitysyhteistyötä niin paljon, Andersson sanoo.
Ilmastokriisi on osana suuremmassa maailmanlaajuisessa muutoksessa, jossa haetaan uusia asemia länsimaiden kilpaillessa globaalin etelän tuesta Kiinan ja Venäjän kaltaisten maiden kanssa.
– Jos haluamme ymmärrystä kannallemme vaikkapa Ukrainan sodan suhteen, niin kyllä meidän pitää myös osoittaa olevamme valmiita tukemaan maita, jotka kärsivät länsimaiden aiheuttamasta ympäristökriisistä, Andersson sanoo.
2:01
Köyhyys, asunnottomuus, huumekuolemat
Li Andersson pitää presidenttiä tarpeellisena poliittisena toimijana. Tässä hän eroaa muun muassa puolueensa nuorisojärjestöstä, jonka tavoitteena on ollut viran lakkauttaminen.
Andersson perustelee näkemystään kokemuksilla hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan ja presidentin (tp-utva) työstä.
– On hyödyllistä että on henkilö, joka on vähän päivänpolitiikasta irrallaan silloin kun on haastavia aikoja ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.
Andersson kaipaa laajempaa ymmärtämystä sille, että valtiojohdossa pitää olla harkintaa spekuloinnin sijaan.
– Kykyä pitää pää kylmänä myös kuumissa paikoissa.
Erityisen huonosti ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan sopii sosiaalisesta mediasta tuttu piirre, ettei ole väliä mitä sanoo kunhan sanoo sen nopeasti.
Valta sekä julkinen asema tuovat presidentille itsestään selvästi myös aseman arvojohtajana. Tässä roolissa Andersson haluaisi nostaa esiin sellaisia liian vähälle huomiolle jääneitä ilmiöitä kuten köyhyys, asunnottomuus ja nuorten huumekuolemat.
– Jotain me teemme tosi väärin tässä maassa, jos täällä kuolee eniten Euroopassa nuoria huumeisiin.