Suomen rooliksi Natossa sopisi vasemmistoliiton presidenttiehdokkaan mielestä pohjoismaisuus ja ydinaseettomuus. Andersson puolustaa presidentti-instituutiota: On hyvä, että joku päättäjistä on irrallaan päivänpolitiikasta, kun on pidettävä "pää kylmänä kuumissa paikoissa".
Vasemmistoliiton presidenttiehdokas, puheenjohtaja Li Andersson, 36, on opiskellut Venäjän kieltä ja kulttuuria. Takavuosina tällaisista opeista olisi ollut välitöntä hyötyä tasavallan presidentin tehtävässä, mutta nyt suhde Venäjään on Anderssonin sanoin "katkolla".
– Edellytys sille, että tilanne voisi muuttua on se, että sota loppuu ja Venäjän politiikassa tapahtuisi merkittäviä muutoksia. Mutta en itse usko, että suhteet palautuvat sen jälkeenkään sellaisiksi mitä ne ennen olivat ennen sotaa, Andersson sanoo STT:n presidenttiehdokashaastattelussa.
Hän kuvailee Venäjän nykytilannetta "masentavaksi". Valonpilkahduksia ei näy, kun oppositio on vangittu ja riippumaton media joutunut lopettamaan toimintansa. Eikä mikään takaa, että asiat kohenisivat Vladimir Putinin joskus väistyttyä.
– Tämä on Suomen kannalta hyvin huolestuttavaa, mutta myös se tulevaisuus, johon meidän on fiksua varautua, Andersson linjaa.
Ajatukset Suomen aiemmasta sinisilmäisyydestä Venäjän suhteen Andersson hyväksyy osittain. Hänen mukaansa linjavalinnat sotilaallisesta liittoutumattomuudesta ja asiallisista itäsuhteista yhdistettynä läntisen integraatioon palvelivat Suomea hyvin. Sen sijaan virhe tapahtui siinä, ettei Suomessa oltu taloussuhteiden ohella tarpeeksi kiinnostuneita Venäjän huolestuttavasta sisäisestä kehityksestä.
– Siinä oltiin sinisilmäisiä ja naiiveja, eikä se tapa, miten Suomessa kohdeltiin niitä ihmisiä, jotka nostivat esille ihmisoikeusongelmia Venäjällä ollut mielestäni reilu.
