Suomalainen Leena Monti tekee toimittajan töitä Vatikaanin radiossa. Erikoinen työnantaja vaikuttaa esitettävään ohjelmistoon, mutta niin myös omat mieltymykset.
– Aloittaessani työt Vatikaanissa edes siellä sijaitsevaan kauppaan ei saanut mennä käsivarret paljaina. En tiennytkään, että käsivarret voivat olla niin seksikkäitä, Leena Monti muistelee huvittuneena alkutaivaltaan kaupunkivaltiossa.
Monti muutti Italiaan vuonna 1969 paikallisen miehen perässä, avioitui ja kääntyi katolilaiseksi. Hän ehti asua maassa 23 vuotta tehden lehdistökatsauksia Italian ministerineuvostolle, kunnes Vatikaanin radioon alettiin etsiä suomenkielistä toimittajaa.
– Nimeni oli noussut jostain esiin. Haastatteluun saapuessani työsopimus tehtiin saman tien, ja Italian kansaneläkelaitoksen sijaan minut laitettiin suoraan Pyhän Istuimen suojiin. Kaipa pitkäkestoinen ja arvostettu toimittajan työ hallituksen leivissä loi luottamusta.
Työnantaja siinä missä muutkin
Monti on ollut alusta asti Vatikaanin radion suomenkielisen ohjelman ainoa työntekijä. Muunkielisissä ohjelmissa työskentelee myös ei-katolilaisia.
– Esimerkiksi ruotsinkielistä radiota toimittaa ainakin yksi ei-katolilainen, ja onpa täällä myös ortodokseja. Jos minä saisin päättää, vaatisin ehdottomasti katolista uskoa kaikilta. Silloin ainakin tietää, mistä puhuu, Monti sanoo.
Työnantajina Vatikaani ja Pyhä Istuin ovat Montin mielestä nykyään samanlaisia kuin muutkin.
– Vielä 1980-luvulla emme saaneet käyttää omasta yhdistyksestämme sanaa ammattiyhdistys vaan maallikkotyöntekijöiden yhdistys. Kävimme taistelua, että saimme aikaiseksi muun muassa enemmän työsopimuksia.
