Kymmenen vuotta sitten oma sisko hyökkäsi Liisan kimppuun. Tapaus on vaivannut Liisaa kaikkien näiden vuosien ajan, kunnes hän keksi kirjoittaa siitä kirjan.
Liisan* sisko lunasti aikoinaan kotitilan. Liisan mukaan sopimukseen kuului, että sisko pitää huolta tilasta sekä hoitaa ikääntyneitä vanhempia. Myöhemmin sisko kieltäytyi vastuusta, mikä aiheutti kärhämää sisarusten välille.
– Meitä oli seitsemän sisarusta. Osa heistä oli samaa mieltä kanssani, että siskon kuuluu pitää kiinni velvollisuudestaan, mutta osa oli eri mieltä. Minä ajoin asiaa kaikista eniten, Liisa kertoo.
– Yksi siskoni puolustus vaatimuksiimme oli, ettei hän ollut hyötynyt mitään kotitilan kaupoista.
Kysymykseeni, olisivatko mahdolliset voitotkin menneet yhteiseen jakoon, en saanut koskaan vastausta.
Vanhempien tontista oli lohkottu kullekin lapselle oma maatilkku. Sisarukset viettivät tilkullaan yleensä vain vapaa-aikaa, mutta Liisa oli muuttanut asumaan järven rannalla sijaitsevaan mökkiin.
Liisa muistelee, että yhtenä päivänä arvostelusta kimpaantunut sisko ja tämän avomies ilmestyivät hänen tontilleen. Liisa oli soutelemassa ja kertoo, että kaksikko yritti kaataa hänen veneensä.
– Pääsin rantaan turvaan, mutta pian he tulivat päälleni tietä pitkin, Liisa sanoo.
Liisa kertoo, että sisko ja tämän avomies kaatoivat hänet maahan ja potkivat häntä. Hyväkuntoisena ihmisenä Liisa sanoo taistelleensa vastaan keppien kanssa ja päässeensä pakoon.
”En halunnut tehdä rikosilmoitusta”
Liisa pääsi turvaan naapurimökille, joka oli hänen veljensä omistuksessa. Poliisi tuli käymään paikalla ja kuulusteli asianomaisia. Sisko ja mies kielsivät tapahtuneen.
