Oppositio käyttää surutta Suomen pitkää talouskurimusta lyömäaseena nykyhallitusta vastaan. Kaikki kurjuus ei ole kuitenkaan nykyhallituksen vikaa, kirjoittaa politiikan ja talouden toimittaja Ossi Rajala.
Vasemmisto-oppositio keskittyi vappupuheissa odotetusti höykyttämään porvarihallitusta menetetyistä lupauksista. Ei tullut sataa tuhatta uutta työpaikkaa tai kunnon taitetta velkaantumiselle.
Kritiikistä unohtui tarkoituksella se, kuinka herkkä Suomen vientivetoinen ja ikääntyvä talous on kansainvälisille suhdanteille.
Yhdysvaltojen aloittama kauppasota viime vuonna ja nyt öljykriisin aiheuttanut Iranin sota ovat olleet myrkkyä taloudelle tilanteessa, jossa Suomi toipuu yhä kauppasuhteiden katkosta Venäjään.
Esimerkiksi puun tuomisen lopettaminen Venäjältä on ollut metsäteollisuudelle taloudellisesti kova isku. Moraalisesti kaupan lopettaminen oli toki ainoa oikea ratkaisu.
Muun muassa Espanjalla on todennäköisesti ollut helpompi urakka korvata Venäjä-kaupan loppuminen.
Hallituskauden alkupuolella arvioitiin, että talouskasvu olisi kunnolla käynnissä viimeistään syksyllä 2025 ja työpaikkoja syntyisi lisää. Näin ei käynyt, joten voimaan tulleet sosiaaliturvan leikkaukset eivät kannustaneet työttömiä työllistymään, kun töitä ei ole kunnolla ollut tarjolla.
Samalla yritysten investointihalukkuus on ollut toivottua vaimeampaa, kun epävarmuuksia on maailmalla riittänyt.
Lopputuloksena Suomen talouskehitys on ollut viime vuodet kehnoa ja ihan kaikki hallituksen kasvutoimet eivät ole osuneet urheilutermein lankulle.
Kaikki kurjuus ei ole kuitenkaan Suomen nykyhallituksen vikaa, vaikka oppositio yrittää niin maalata. Ja kaikki Suomen talousongelmat eivät johdu myöskään Antti Rinteen (sd.)/(sd.)hallituksesta, vaikka nykyisen hallituksen riveistä yhä sellaista joskus väläytellään.