Oppositio käyttää surutta Suomen pitkää talouskurimusta lyömäaseena nykyhallitusta vastaan. Kaikki kurjuus ei ole kuitenkaan nykyhallituksen vikaa, kirjoittaa politiikan ja talouden toimittaja Ossi Rajala.
Vasemmisto-oppositio keskittyi vappupuheissa odotetusti höykyttämään porvarihallitusta menetetyistä lupauksista. Ei tullut sataa tuhatta uutta työpaikkaa tai kunnon taitetta velkaantumiselle.
Kritiikistä unohtui tarkoituksella se, kuinka herkkä Suomen vientivetoinen ja ikääntyvä talous on kansainvälisille suhdanteille.
Yhdysvaltojen aloittama kauppasota viime vuonna ja nyt öljykriisin aiheuttanut Iranin sota ovat olleet myrkkyä taloudelle tilanteessa, jossa Suomi toipuu yhä kauppasuhteiden katkosta Venäjään.
Esimerkiksi puun tuomisen lopettaminen Venäjältä on ollut metsäteollisuudelle taloudellisesti kova isku. Moraalisesti kaupan lopettaminen oli toki ainoa oikea ratkaisu.
Muun muassa Espanjalla on todennäköisesti ollut helpompi urakka korvata Venäjä-kaupan loppuminen.
Hallituskauden alkupuolella arvioitiin, että talouskasvu olisi kunnolla käynnissä viimeistään syksyllä 2025 ja työpaikkoja syntyisi lisää. Näin ei käynyt, joten voimaan tulleet sosiaaliturvan leikkaukset eivät kannustaneet työttömiä työllistymään, kun töitä ei ole kunnolla ollut tarjolla.
Samalla yritysten investointihalukkuus on ollut toivottua vaimeampaa, kun epävarmuuksia on maailmalla riittänyt.
Lopputuloksena Suomen talouskehitys on ollut viime vuodet kehnoa ja ihan kaikki hallituksen kasvutoimet eivät ole osuneet urheilutermein lankulle.
Kaikki kurjuus ei ole kuitenkaan Suomen nykyhallituksen vikaa, vaikka oppositio yrittää niin maalata. Ja kaikki Suomen talousongelmat eivät johdu myöskään Antti Rinteen (sd.) /Sanna Marinin (sd.) hallituksesta, vaikka nykyisen hallituksen riveistä yhä sellaista joskus väläytellään.
Ovatko kapitalistit laiskoja?
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela moitti vappupuheessaan kapitalisteja laiskoiksi. Perusteeksi Koskela nosti muun muassa sen, että Suomessa moni yritys ennemmin maksaa osinkoja omistajille kuin investoi tuotannon parantamiseen.
Koskela saattaa olla osinkokritiikissään jäljillä, sillä erityisesti monet pörssiyritykset pitävät tiukasti kiinni osingonmaksusta, vaikka tuloskehitys heikkenisi. Sijoittajia halutaan miellyttää ja pörssikurssi voisi laskea roimasti, jos osingonmaksu lopetetaan.
Lisäksi myös Elinkeinoelämän keskusliitto on viime aikoina penännyt jäsenyrityksiltään voimakkaampaa kasvuhalukkuutta eli samankaltaista viestiä jaetaan myös kapitalistien keskuudessa.
Luultavasti EK ei ole kuitenkaan haukkunut kapitalisteja laiskoiksi.
Mistä luottamus?
Lähes kaikissa vappupuheissa korostui se, että luottamusta olisi Suomessa parannettava.
Kuluttajien luottamus ei ole täällä lähtenyt millään nousuun, vaikka myös myönteisiä talousuutisia on ilmaantunut: laivatilauksia, datakeskuksia, teollisuuden kasvavia tilauskirjoja.
Vasemmiston mielestä luottamus ja kasvu vauhdittuisivat, jos duunareiden oikeuksia palautettaisiin ja asemaa vahvistettaisiin. Erityisesti ay-jäsenmaksun verovähennysoikeutta haikaillaan takaisin.
Hallituspuolueista vaaditaan puolestaan lisää kovaa työtä. Liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne (ps.) mukaili jo Winston Churchillia vappupuheessaan.
– Meiltä vaaditaan verta, hikeä ja kyyneliä. Meiltä vaaditaan valtavasti töitä, hän puhui.
Vappupuheita kuunnellessa jäi sellainen vaikutelma, ettei yhdelläkään puolueella ole toistaiseksi uskottavaa lääkettä siihen, miten kuluttajien luottamus nostetaan pohjamudista. Ehkä sellaista yksittäistä lääkettä ei edes ole.
Jostain syystä monessa muussa Euroopan maassa kotimarkkinan kulutus kuitenkin siivittää talouksia paljon kovempaan kasvuvauhtiin Suomeen verrattuna.