Oma isä ja kaksi veljeä kavalsivat röyhkeästi kaksikymppiseltä Pirkolta* hänen osuutensa perinnöstä. Pirkko kertoo 40 vuotta myöhemmin, miltä tuntuu, kun oma perhe pettää luottamuksen.
Pirkon ainoa "vika" oli se, että hän syntyi perheeseen, jossa tyttöjä ei arvostettu. Hän kasvoi isossa sisarusparvessa kolmen veljen ja 11 siskon joukossa.
Perheen isä teki alusta asti selväksi, ettei hän arvostanut tyttäriään millään lailla.
− Isä oli kiivas ihminen, uhkaava ja pelottava. En uskaltanut nousta häntä vastaan, en koskaan edes keskustellut hänen kanssaan. Äiti oli hyvä ihminen, meidän tuki ja turva, Pirkko kertoo taustastaan.
Pirkko pelkäsi jo nuorena, että jahka äidistä aika jättää, perheeltä menee koti alta. Isä jakoi puoliksi veljensä kanssa 1600-luvulta peräisin olevaan metsätilan, mutta he joutuivat maksamaan omille sisarilleen täyden rintaperillisen osuuden.
Kun äiti Pirkon pelkojen mukaisesti menehtyi vuonna 1972, isä halusi äkkiä eroon sekä osuudestaan tilasta että vastuusta alaikäisten lastensa suhteen.
Järkytys perunkirjoituksessa
Pirkko oli äidin menehtymisen aikaan 21-vuotias ja ehtinyt jo muuttaa omilleen. Isä kutsui hänet takaisin sukutilalle auttamaan karjanhoidossa ja perheen nuorimman tytön kaitsemisessa.
