MTV Urheilun asiantuntija Petteri Sihvonen pohdiskelee tiistai-kolumnissaan alkavan liigakauden tilannetta, mitä tulee kunkin 15 seuran päävalmentajan asemaan. Kuka istuu tukevasti tuolillaan, kenen palli heiluu enemmän tai vähemmän.
Valmentamisen suhdanne, mitä tulee ulkoa annettuihin paineisiin, vaihtelee. Aivan ratkaisevaa on, millainen seurajohdon tuki on kulloinkin. Kun seuran tuki – oikeasti tai kuvitteellisesti valmentajan päässä – alkaa rakoilla, köysi valmentajan ympärillä alkaa kiristyä. Silloin ulkoinen paine muuttuu sisäiseksi paineeksi, ja siitä liemestä harvemmin on kunnollista ulospääsyä.
Käyttäisin tässä klassista jakoa kolmeen: on vuoden, kahden pitkä kuherruskuukausi; on näytön aika ja paikka, jota voi kutsua myös solmukohdaksi; ja lopulta on hyvästien aika ennemmin tai myöhemmin. On harvinaista, eikä toki kovin tarpeellistakaan, että erotaan sulassa sovussa.
Sen sanon, että hyvin harvoin ainutkaan päävalmentaja varsinaisesti lopulta alisuorittaa. Se, että seura joutuu antamaan potkut, on seuralta useimmiten rekrytointivirhe. Hyvä esimerkki tästä on viime kauden JYP ja päävalmentaja Lauri Merikivi. Merikivi joutui väärällä hetkellä väärään paikkaan. Tapahtunut ja koko episodi eivät ole yhtä kuin Merikiven valmentajan taidot.
Vaan mitkä ovat päävalmentajien asemat minun eli ulkopuolisen silmin juuri nyt, kun kausi lähtee käyntiin ensi torstaina HPK:n ja Kärppien ottelulla. Heitän päävalmentajia kolmeen eri karsinaan: Turvassa; Näytön aika; Lähtö lähellä.
Turvassa
Minun papereissani turvassa ovat HPK:n Antti Pennanen, HIFK:n Jarno Pikkarainen; JYPin Pekka Tirkkonen, Tapparan Jukka Rautakorpi, Ässien Ari-Pekka Selin, KooKoon Jussi Ahokas ja Ilveksen Karri Kivi.
Pennanen nauttii tuoreen mestarivalmentajan koskemattomuutta ja jatkaa ensi sesongiksi Nuorten Leijonien päävalmentajan tehtävään.
Pikkaraisen voisi sijoittaa myös kategoriaan Näytön aika, koska HIFK:ssa on menestyttävä melkeinpä heti ja viime tynkäkausi söi jo jossain määrin päävalmentajan pääomaa, jos kevät sitä hieman kasvattikin. Näkisin niin, että yhteiseen kohtaloon itsensä keskenään sitoneet Pikkarainen ja urheilujohtaja Tobias Salmelainen jännittävät kimpassa, kuinka heidän käy.
Tirkkonen nauttii kauden, kahden työrauhasta, kun kaikkien osapuolten yhteinen tavoite on eheyttää JYP turbulenssista, johon viimeistään viime sesonki oli jyväskyläläiset syöstä.
Rautakorpi on koskematon Tapparassa, vaikka kaksi edellistä kautta päävalmentajana meni pahasti pieleen. Ei ole näköalaa, että seuran hallitus erottaisi tulevan urheilujohtajansa alkavalla sesongilla.
Selin saanee useamman vuoden työrauhan Ässissä. Seuralla ei ole varaa palata sekoilujen tielle nyt eikä näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa.
Ahokkaan voisi sijoittaa myös kategoriaan Näytön aika. Ainakin hänen itsensä kannattaisi mieltää henkisesti itsensä siihen luokkaan saman tien. KooKoossa kaava on aina ollut ja miksei se olisi sitä myös jatkossa: ensin valmentaja nostetaan jalustalle, sitten häntä aletaan hieman vieroksua ja lopulta tulee vuoren varmat potkut. Sellainen on KooKoo.
Kivi on valmentanut itsensä turvaan kaksi askelta eteen, yksi taakse -rytmillä Ilveksessä. Nyt odotetaan tulosta ikään kuin tarinan lopuksi. Arvatenkin mietitään myös sitä, pitäisikö Kivelle silti sorvata vielä vuoden jatkosopimus. Lopullinen tuloksentekokausi nuoren pelaajamateriaalin kypsymisen osalta saattaa sittenkin olla vasta sesonki 2020-2021.
Näytön aika
Laskujeni mukaan näytön aika on Sportin Ari-Pekka Pajuluomalla, Jukureiden Pekka Kangasalustalla, Lukon Pekka Virralla, KalPan Tommi Miettisellä ja Kärppien Mikko Mannerilla.
Pajuluoman ja Kangasalustan tilanne on liki identtinen. Olisi parempi pärjätä nyt alkavalla kaudella ripauksen yli odotusten haasteellisessa olosuhteessa, jossa resurssit ovat rajalliset. Muussa tapauksessa aika antaa näyttöjä loppuu melkoisen varmasti kesken viimeistään sesongilla 2020-2021, jos sinne asti herrat tiensä ensin jotenkuten keplottelevat.
Virta saa jatkosopimuksen pian tai sitten ei. Hyvä startti ensi perjantaista lähtien Liigassa saattaa auttaa Virran asiaa jatkon suhteen. Lukon seurajohdossa on tiukka tilanne: Tuuliviirit vastaan urheilujohtaja Kalle Sahlstedt. Tosin jos Sahlstedt tahtoo pitää Virran ja seurajohto ei, on Sahlstedtillakin johtopäätösten aika.
Koen, että Miettisen tilanne on hieman arvaamaton. Miten Kapasten klaani reagoi mihinkin, se on korkeammassa Sami Kapasen kädessä. Siksi liki puolet peleistä olisi Miettisen voitettava suhteellisen tasaiseen tahtiin. Haastetta lisää se, että omistajalla oli käytössään parin vuoden ajan KalPassa huomattavasti paremmat pelaajat kuin Miettisellä nyt.
Mannerin tilanne on yhtä aikaa onnellinen ja onneton. Kärpät koko organisaationa elää Mannerin luomassa onnellisuuskuplassa, joka ei ole kuitenkaan pelkästään mikään kupla. Se on myös totta. Mutta. Ylivertaisella pelaajamateriaalilla on voitettava pelejä runkosarjassa. Eikä se ole ongelma, kyllä Kärpät voittaa. Todellinen Mannerin näytön aika on vasta keväällä, josta jo kirjoitinkin kaikkine haasteineen viime viikon tiistaina.
Lähtö lähellä
Tunnen, että lähtö on lähellä eli suomeksi uuden työpaikan haun edessä keväällä ovat tai potkut jo aiemmin uhkaavat SaiPan Tero Lehterää, TPS:n Kalle Kaskista ja Pelicansin Ville Niemistä.
Lehterä on erilainen päävalmentaja. Muotia on, että valmentajat ovat eräänlaisessa palvelutehtävässä suhteessa pelaajiin ja seuraan. Lehterä ajattelee ja valmentaa eri tavalla. Muut ovat häntä varten. Tämä tie on joko tai -tie. Lehterän viime kauden synnit muistetaan. SaiPa konttasi kalliilla joukkueellaan ilman tyylikkyyttä. Lehterällä on nyt lähtö lähellä, aikaa on parista kuukaudesta kahdeksaan kuukauteen.
Kaskisen tilanne TPS:ssä on hankala. Ovat sekaisin olevan seuran tilannetta yrittäneet kokeneemmat ja nimekkäämmät valmentajat oikaista. Ja Saku Koivunkin piti tulla ja pelastaa turkulainen jääkiekkoilu. Jos Koivu ei onnistunut, miksi Kaskinen onnistuisi?
Nieminen ja Pelicansin maineikas muu seurajohto kera omistaja Pasi Nurmisen. Tunnen nahoissani, että kyseessä on pitkän päälle tai lyhyelläkin tähtäimellä liian haastava yhtälö kaikille osapuolille.
Kuka saa ensimmäisenä potkut? Minulla on asian suhteen vahva ennakkoaavistus, mutta annetaan pelien näyttää, miten käy, ja kenelle.
